3. elokuuta 2017

Missä me oltiin heinäkuu?

Huh, tämä blogin pitäminen on näköjään yllättävän haastavaa näin vauva-arjen pyörteissä (vaikka periaatteessa koko heinäkuu lomailtiinkin arkisen aherruksen sijaan, ehh..). En kuitenkaan ole lopettamassa kirjoittelua, vaan päivittelen blogia säännöllisen epäsäännöllisesti pikkuprinsessan antamien mahdollisuuksien mukaan. Tiedä vaikka joskus taas postaustahtikin tihenee...

Tämä blogi on tähän saakka selkeästi ollut raskaus- ja vauvablogi, mutta tulevaisuudessa kirjoittelen kenties enemmän myös muista aiheista. Teema kuitenkin pysyy jatkossakin lapsiperhearjen ympärillä, vauvajuttujen sijaan kuitenkin ehkä kertoilen enemmän mm. omista treeneistäni ja opiskelukuvioistani. Instaa päivittelen melko ahkerasti, joten siellä voi seurailla meidän tekemisiä myöskin (etenkin storiesin puolella!). Olen päättänyt, että nyt en ota somehommista stressiä, vaan nautin tästä pikkuvauva-ajasta ihan livenä. Tämä blogi kun on kuitenkin minulle vain harrastus.

Monet ovat myös varmasti pistäneet merkille, että tyttöä ei juuri kuvissa näy. Tämä on meidän perheen yhteinen linjaus, ja tytöstä ei laiteta ainakaan toistaiseksi tunnistettavia kasvokuvia someen. Katsotaan sitten isompana tyttönä muuttuuko mielipiteeni tämän suhteen, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu oikealta ratkaisulta.

Heinäkuu me siis lomailtiin koko perhe yhdessä ja kierreltiin ympäri ämpäri Suomea. Loman alkajaisiksi suunnattiin pohjoiseen, ja nautittiin siellä ihan vaan siitä että ei tarvitse tehdä mitään erikoista, ja että saadaan viettää päivät yhdessä. Se, jos mikä tuntui tässä elämäntilaanteessa todelliselta luksukselta! Reilun viikon palloilun jälkeen palailtiin kotiin Ouluun, josta sitten jatkettiin etelään Tampereen suuntaan. Minä hulluuksissani otin vielä psykan tentin sen reissun agendaksi ja viime tipassa pänttäsin psykiatrian kirjoja. Tentti nyt meni vähän niin ja näin, mutta ainakin yritystä oli ja kovasti! Kovin vakuuttunut olo osaamisestani ei siis kyllä itselle jäänyt, ja nyt sitten en varmuudella ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen voi opiskeluhommia edistää, sillä olen ilmottautunut syyslukukaudeksi poissaolevaksi yliopistosta. Katsotaan miten maltan olla erossa opiskelukuvioista...

Lomakuukauden kruunasi neitokaisen ristiäiset, joita vietettiin viime viikonloppuna. Meidän suvussa ristiäiset ovat aina olleet melko pieni perhejuhla, ja samalla linjalla mentiin nytkin. Läsnä oli vain kummit ja perheenjäsenet, mutta ristiäisistä saatiin silti mukavan juhlavat ja iloiset pippalot. Kaste suoritettiin kirkossa, ja kastejuhla oli sitten lapsuudenkodissani. Täytyy sanoa, että vaikka oma äitini oli suuren suurena apuna järjestelyissä, tuli juhlista silti stressattua itsekin. Ilmeisesti se on se uusi ja tärkeä tilanne, jota jännittää, vaikka ei kai siinä periaatteessa mitään jännitettävää ole. Hermoilin itse ainakin sitä, miten tyttö suoriutuu kirkossa virallisesta osuudesta. Ja niinhän siinä kävi, että koko 45 minuuttia oli täyttä huutoa. Isossa kirkossa kun vielä tuo ääni kaikuu aika mukavasti, ei kellekään jäänyt epäselväksi tämän tytön temperamentti. Noh, ei liene ensimmäinen eikä viimeinen vauva joka kasteen aikana kirkuu... Ja ainiin se nimi - Eeva Silvia :).




4. heinäkuuta 2017

Vähänpä tiesin...

Kovasti minä yhdeksän kuukautta valmistauduin synnytykseen ja vauvan tuloon. Moni asia on kuitenkin osoittautunut todellisuudessa aikalailla päinvastaiseksi. Ei tätä vauva-arkea voi siis tietää, ennen kuin kokeilee. Tässä muutama esimerkki.

Ensinnäkin synnytyksen kesto. Minähän varasin mukaan ajanvietettä aina ristikkolehdistä Aira Samulinin elämänkertaan, ja valmistauduin  siihen, että synnytystä odotellessa vierähtää aikaa kenties jopa useampi vuorokausi. Kaikki, niin tutut kuin tuntemattomatkin, muistuttelivat, että ensikertalaisen synnytys voi kestää todella pitkään, ja tylsyys iskee helposti odotellessa. Toisin kuitenkin kävi. Sairaalassa olimme yökahdelta ja tyttö oli sylissä aamulla kello 07.58. Se oli niin nopeaa (ja kivuliasta) menoa, että siinä ei sen enempää ristikkolehdet kuin hömppäromaanitkaan kiinnostelleet.

Olin myös kuullut monenlaisia mielipiteitä sairaalan hoitohenkilökunnasta. Olen jopa kuullut, että äidit ovat vaatineet kätilön vaihtoa kesken synnytyksen, jos kemiat eivät ole kohdanneet. Yleensäkin olin kuullut monia ikäviä mielipiteitä suurien synnytyssairaaloiden meiningistä, mutta oma kokemukseni oli sen sijaan todella hyvä. Täytyy kiitollisena todeta, että jokaikinen minua hoitanut kätilö ja lääkäri oli todella ammattitaitoinen ja kuunteli toivomuksiani. Olo oli turvallinen ja sain kaiken tarvitsemani avun. Apua tarjottiin vaikkei olisi pyytänytkään, ja vieriosastolla vietetty aika oli oikein mukavaa ja rentoa koko perheen mielestä. Omaan synnytykseeni sattui vielä kätilöiden vuoronvaihto, ja vaikka kätilöt olivat keskenään täysin erilaisia persoonia ja aivan eri ikäisiä, pidin molemmista todella paljon.


Minua myös tsempattiin etukäteen, että väsymys synnytyksen jälkeen ei haittaa, sillä vauvahan pääasiassa nukkuu pari ensimmäistä viikkoaan. Meidän neito on kuitenkin iloisesti huutanut ja heilunut valveilla suurimman osan ajastaan. Nyt kahden kuukauden iässä tyttö on alkanut hieman rauhoittua ja hän myös nukkuu nykyisin (hieman) pidempiä pätkiä. Aivan siis päinvastoin kuin ennakoitiin. Ehkä jonkinmoinen koliikkivaihekin koettiin tuossa kuukauden ja kahden välillä, mutta nyt tyttö on selvästi rennompi ja tyytyväisempi. Ehkä jonkinlaista unirytmiäkin on havaittavissa, jes!

Vauvan myös sanottiin olevan alkuajan aivan omassa maailmassaan. Tytöllä oli kuitenkin silmät apposen auki jo synnytyssalissa ollessamme, ja hän havannoi maailmaa virkeästi alusta alkaen. Kätilötkin totesivat, että onpa tytössä virtaa. Hän ei siis ollut edes aivan vastasyntyneenä vain pieni tuhiseva nyytti, vaan terävän temperamentin omaava suuri persoona.

Sitteriä minulle kehuttiin ihanana arjen apurina, sillä varsinkin virkeät ja toimeliaat vauvat katselevat mielellään ympärilleen. No, meillä on virkeä ja toimelias vauva, mutta sitteri on vihoviimeinen paikka missä hän viihtyy. Kaikki muu menee, paitsi sitteri. Mieluummin neito on vaikka omassa pinnasängyssään tuijottamassa seinää, kuin sitterissä katselemassa ympärilleen. Siinä siis yksi toistaiseksi täysin turha ostos! Jospa myöhemmin tyttö alkaisi viihtymän siinä edes pieniä hetkiä kerrallaan. Onneksi ei panostettu sitteriin suuria summia, vaan ostettiin sellainen karvalakkimallien karvalakkimalli. Vai lienekö se halpismalli syynä sitterin epäsuosioon, tiedä häntä... :D

Olin myös henkisesti valmistautunut, että kropan (nimenomaan ulkonäön!) palautuminen ennalleen veisi aikaa jopa vuoden verran. Ajattelin että hyvä jos loppukesästä pääsen takaisin treenien pariin. Suunnittelin myös, että täytyy ostaa ns. väliaikaisia vaatteita, sillä omiin vanhoihin vaatteisiin ei tulisi mahtumaan aikapäiviin. Paino on kuitenkin tippunut kuin itsestään imetyksen myötä. Myös liikunnan pariin pääsin jo muutama viikko synnytyksen jälkeen, ja nyt kaksi kuukautta synnytyksestä monipuolisetkin jumpat ja punttitreenit luonnistuu. Synnyttänen kropan ehdoilla tietty, mutta kuitenkin!


20. kesäkuuta 2017

Mitkä hankinnat oli oikeasti tarpeen?

Mikä tästä kaikesta vauvamateriasta on ollut meille oikeasti tarpeen? Ennen vauvan syntymää pohdiskeltiin näitä hankintoja, ja osa suunnitelluista jutuista jäi vielä silloin ostamatta. Osaan hankinnoista on oltu tyytyväisempiä kuin toisiin. Tästä meidän tärkeimmät ja hyödyllisimmät jutut!

Ensinnäkin, Bumblerideihin ollaan oltu supertyytyväisiä. Vaunulenkit aloitettiin jo vajaa viikko synnytyksen jälkeen, ja vaunuja on tullut testailtua jo useamman viikon ajan. Hyvin ovat rullailleet niin kaupungin sileillä asfalteilla kuin maaseudun sorateilläkin. Rattaiden juoksuominaisuudet on vielä toistaiseksi testaamatta, mutta jospa kunto kestäisi pian niitä vauhdikkaampiakin vaunulenkkejä. Rattaat on myös superhelpot kasata käyttöön ja pois, mikä on iso plussa varsinkin silloin, kun pitää toimia nopeasti vauvan kanssa kahdestaan ollessa (neito saa raivarit aina ulos lähdettäessä:D). Nyt kun nuo Bumbleridet ovat pelanneet kuin unelma, koen että oli tosi hyvä satsata niihin. Olen joka lenkillä niin onnellinen laadukkaista ja juuri meille sopivista vaunuista.

Pitkän pohdiskelun jälkeen päätimme hankkia myös Manduca-kantorepun, ja se on ollut meidän arjen pelastus. Neitokainen on taipuvainen mahakipuihin, ja itkeskelee välillä hyvinkin levottomana. Tyttö kuitenkin rauhoittuu välittömästi repun kyytiin päästessään. Mahan kipristellessä hän ei siis viihdy oikeastaan missään muualla kuin sylissä ja repussa. Ei omassa sängyssä, ei leikkimatolla, ei sitterissä, ei vaunuissa.. Repun hankintaan saakka arkiaskareiden hoitaminen oli päivisin siis hyvinkin tuskaista, kun tyttöä piti pitää sylissä jatkuvasti. Reppu on nyt siis vapauttanut kädet mm. kokkailuun ja siivoukseen, mikä on aika iso asia! Vaikka Manducan hinta kirpaisikin, on se jo nyt hankkinut hintansa takaisin. Ja jos tyttö viihtyy isompanakin lapsena repun kyydissä, pitäisi tällä olla vielä monta käyttövuotta edessäpäin.


Isoin juttu tämän vauva-arjen sujuvuuden kannalta on kuitenkin varmasti ollut imetys. Arki on opettanut, että ruokailun sujuminen on aikalailla kaiken a ja o. Aluksi oli aika väsyttävää, kun sopivien asentojen ja tekniikan löytäminen tuntui vievän joka syöttökerralla pitkän tovin. Vauvan huutaessa pää punaisena alkaa omakin hermo kiristyä, jos homma ei meinaa lähteä luistamaan. Onneksi viikkojen vieriessä homma tuntuu kokoajan sujuvan rennommin ja rennommin, ja tytön kasvusta päätellen ruokaa tulee riittävästi.

Jo ennen synnytystä sain onnekseni Mammas.fi-verkkokaupasta uusia ihania imetysjuttuja testiin ja niihin olen kyllä myös ollut todella tyytyväinen. Ainakin itselleni nämä näppärät ja mukavat imetysvaatteet tekevät imetyksestä huomattavasti miellyttävämpää. Valitsin Mammasin valikoimasta Mamaliciouksen imetysvaatteita sekä Boobin imetysrintsikoita. Etenkin liivit osoittautuivat minulle hyvin istuviksi ja käytännöllisiksi. Ennakkoon epäilin, voiko netistä tilaamalla saada sopivia liivejä, sillä oikean koon löytäminen on liikkeestäkin ostaessa usein hankalaa. Mammasin Nooran neuvoilla sain kuitenkin otettua ilmeisen luotettavat mitat itsestäni ja valittua juuri minulle parhaiten sopivat mallit.

Ehdoton lemppari on ollut tämä malli. Huvittavaa, että kävin myös liikkeestä ostamassa yhdet kappaleet, ja jouduin jälkikäteen vaihtamaan ne, koska sovittelusta huolimatta totesin liivit kotosalla vääränlaisiksi. Sen sijaan nämä netistä valitut Boobin liivit olivat kerralla sopivat. Boobin liiveissä olen tykännyt laadukkaan tuntuisesta napakasta matskusta, ja siitä, että liivit tukevat ilman sen kummempia kaaritukia tai toppauksia. Ainakin minulle nämä testailemani kappaleet ovat olleet miellyttävät niin nukkuessa kuin päivisinkin. Muista että koodilla mammas2017 saa edelleen sen -10% Mammas.fi-verkkokaupasta!

Ehkä seuraavaksi kertoilen  sitten niistä hankinnoista, joissa rahat ovat menneet kankkulan kaivoon..
Onko teillä kokemuksia näistä samoista tuotteista?:)


Yhteistyössä Mammas.fi

8. kesäkuuta 2017

Mitä kuuluu?

Ohhoh, blogitaukoa on tullut tässä ihan huomaamatta jo reilun kuukauden verran. Alunperin piti pitää viikko tai pari hiljaiseloa somessa ja blogissa, mutta tauko venähtikin yllättävän pitkäksi. Meille kuitenkin kuuluu hyvää. Mitään dramaattista ei siis blogihiljaisuuden taustalla ole. Vauva-arki on vain yksinkertaisesti vienyt kaikki voimat ja kaiken ajan, eikä blogi ole todellakaan ollut päällimmäisenä mielessä.

Alkuun ei tosiaan juuri öisin nukuttu, sillä tytön pisimmät valvomiset ajoittui yöaikaan. Väsymys ja vauvan oma rytmi ei tietenkään tullut meille yllätyksenä. Omaa kokemattomuuttani en alkuun kuitenkaan osannut hyödyntää tarpeeksi päikkäreitä, ja koitin tehdä liikaa ja liian varhain ns. normaaleja kotitöitä vauvanhoidon ohessa. Kantapään kautta olen kuitenkin nopsaan oppinut, että kannattaa itse nukkua aina kun vauvakin nukkuu, muuten arki käy hyvin äkkiä hyvin raskaaksi.

Kun vähitellen opin nukkumaan päivisinkin hyvällä omalla tunnolla, ja keskityin vain pakollisiin arjen juttuihin, olo virkistyi huomattavasti. Kropan toipuminen vei myös oman aikansa. Alkuun synnytyksen jälkeiset vaivat hankaloittivat omaa oloa, mutta nyt voisi sanoa kipujen ja kolotusten olevan jo takanapäin. Voisi oikeastaan sanoa, että nyt tytön ollessa kuukauden ikäinen, alkaa oma olo tuntua normaalilta. Tytöllekin on tainnut alkaa jo muodostua jonkinlaista unirytmiä, mikä helpottaa huomattavasti arjen pyöritystä ja omaa jaksamista.

Isi palasi töihin jo pari viikkoa sitten, ja on ollut kiva huomata, että hyvin me tytöt pärjätään kotosalla kahdestaankin. Synnytyksen jälkeen se nimittäin tuntui aika mahdottomalta ajatukselta. Olin yksinkertaisesti niin väsynyt ja kipeä, että ihan jo vauvan nostelukin tuntui todella hankalalta. Isin kotosalla olo oli siis todella tarpeen, ja ollaankin mietitty kuinka kovia tyyppejä ovat ne äidit, jotka pärjäävät alusta asti lapsen kanssa kaksin, huh, respect!

Kirjoitan myöhemmin vielä tarkemmin itse synnytyksestä. Lyhyesti mainittuna synnytys oli nopeudestaan huolimatta hyvin raskas, ja oma toipumiseni ei ollut synnytyksen jälkeen sujuvimmasta päästä. Jouduin vielä käymään useampaankin kertaan lääkärissä jälkikäteen, mutta nyt kivut eivät enää haittaa arkipäivän menoa ja kroppa näyttäisi palautuvan hyvin. Toivotaan että hyvä meno jatkuu! :)

Vauvan unirytmin tasoittumisen ja oman kropan palautumisen myötä olen myös päässyt vähitellen palailemaan liikunnan pariin. Kevyet vaunulenkit aloiteltiin jo viikko tytön syntymän jälkeen ja nyt uskallan jo lähteä vaunulenkille pidemmällekin. Esimerkiksi tänään nautittiin ihanasta kesäsäästä parisen tuntia ulkona pyörien. Minä saan liikuntaa ja aurinkoa, ja tyttö saa hyvät päiväunet, nautin niiin paljon!

Nyt myös osaan arvostaa liikuntaa ja omaa kroppaa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Pakollinen tauko liikunnasta loppuraskauden ajan osoitti, miten iso juttu liikunta on itselleni. Hommasin jo innoissani salikortinkin  ja olen päässyt jo tekemään muutamia hyviä treenejä, vaikkakin todella kevyitä sellaisia. On suorastaan päivän kohokohta kun saa lähteä iltaisin salille hikoilemaan! Lisää huomattavasti omaa jaksamista, kun saa välillä käydä harrastamassa ihan yksinään omien ajatuksien kanssa.

Ja ihana olla taas blogin parissa! Jospa tämä blogirytmikin tasoittuisi arjen lähtiessä rullaamaan tavalliseen tapaan. Vai voiko tätä arkea enää tavalliseksi sanoa? :D Tuntuu että kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, että arjesta on tuttuus ja tavallisuus kaukana. Nyt tuntuu että ajatuksia on päässä hurjan paljon, mutta pitää vielä saada jäsenneltyä ne tänne blogiinkin järkevästi. Olen kuitenkin jo kirjoitellut teille mm.synnytyksestä, liikuntajutuista ja kaikesta tästä mitä meidän elämässä just nyt on. Eli näitä luvassa piakkoin! :)

15. toukokuuta 2017

Vauvakuplassa

Moni varmaan jo arvaakin, miksi täällä blogin puolella on viime aikoina vietelty hiljaiseloa. Meidän pieni ihana prinsessa syntyi 6. toukokuuta, kello 7.58. Nyt meidän perhe opettelee tätä vauva-arkea, ja vielä tämä viikko nautitaan koko kolmikko yhdessä kotona lomailusta, kun isikin on isyysvapaalla.

Palaan kirjoittelemaan synnytyksestä ja meidän vauvakuplan tunnelmista heti, kun päästään uuteen arkeen kunnolla kiinni. Nyt tämä kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä, että halutaan ottaa kaikki tästä ainutlaatuisesta ajasta irti ilman blogin päivittelyä ja somettelua :)

Mittaa neidillä oli syntyessään 49cm ja painoa 3076g <3

2. toukokuuta 2017

Rv 40

Tänään on 2. toukokuuta, mikä tarkoittaa että huomenna on 3.toukokuuta, eli meidän vauvelin laskettu aika. Jotenkin sitä odotti, että tässä vaiheessa olisi jo ihan puhki ja synnytys olisi hyvinkin aistittavissa, mutta ei. Toistaiseksi ilmassa ei ole ollut pienintäkään synnytyksen merkkiä. Oloni on varsin tavallinen, ja on vaikea kuvitella, että joka tapauksessa vauva on sylissämme jo muutaman viikon sisään.

Olen todellakin ollut virkeä ja hyvävointinen viime aikoina. Ainoa ahdistus ja puristus on henkisellä puolella. Vähän väliä ajatukseni lipsahtelevat pessimismin puolelle ja alan maalailemaan piruja seinille. Mietin, mikä kaikki voi mennä pieleen ja kuinka hirveä kokemus synnytys voi pahimmillaan olla. Etukäteen pelkääminen ja murehtiminen ei kuitenkaan auta pätkääkään, joten olen koittanut ottaa itseäni ahdistuksen hetkellä niskasta kiinni ja miettiä positiivisia juttuja.

Ja miten voi pari viikkoa ihmisen elämässä tuntua niin pitkältä ajanjaksolta? Joka ilta on joitain pieniä kolotuksia, ja joka kerta ajattelen, että tiedä vaikka tämä olisi merkki synnytyksestä, mutta ei. Aamulla olen taas elämäni kunnossa, eikä olo poikkea mitenkään normaalista. Toivottavasti olen sitten niitä yksilöitä, joilla kaikki tapahtuu nopeaan tahtiin. Minä kun odottelin niitä ennakkomerkkejä jo viikkoja sitten ilmaantuviksi.

Olen edelleen pystynyt lenkkeilemään ja jumppaamaan, mikä auttaa kyllä pitämään mielen pirteänä. Tosin kuntosalille en ole aikoihin raahautunut, sillä kotijumppakin riittää tälle kropalle tällä hetkellä varsin hyvin. Itse asiassa viikonloppuna innostuin treenailemaan jopa siinä määrin, että sain aikaiseksi kunnon lihasjumit kroppaan. Nauroinkin, että kun ei kerta muuten tunnu pahalta loppuraskaudessa, niin pakko edes itse vähän aiheuttaa vaivoja. Ja kyllä joka ilta tunnen kropassa, että alakroppa rasittuu kuitenkin normaalia enemmän päivän askareissa. Painoakin olen kerännyt jo yli kymmenen kiloa!

Loppuraskaudestahan pitäisi vain nauttia. Nauttia ja levätä, sitähän sitä kaikki käskee tekemään. Siitä huolimatta heräsin tänäkin aamuna neljän aikoihin, ja odottelin levottomana Tommin heräämistä, jotta viitsisin nousta keittiöön kolistelemaan. Toinen kun haluaisi nukkua niin paljon kuin vain voi, ja minä joka saisin nukkua päivät pitkät, en osaa nukkua kuin minimaalisia yöunia. Ikinä ei ole ihmisen hyvä...

Vapun aikakin oltiin valmistauduttu ottamaan todella iisisti, ja suunnitelmissa oli leffailta ja vappubrunssi kotosalla. No, leffailta maltettiin pitää, mutta muuten ulkoiltiin, treenattiin ja vappubrunssikin käytiin nauttimassa kaupungilla. Hassua miten sitä oli valmistautunut olemaan niin huonovointinen jo tässä vaiheessa. Oli joka tapauksessa ihanaa, että sai vielä nauttia rauhassa vapun ajan tunnelmasta ihmisten ilmoilla, eikä tarvinnut koko pitkää viikonloppua vain nököttää sisällä. Sääkin täällä Oulussa suosi vappupäivän juhlintaa, joten takana on kaikesta synnytysstressistä huolimatta oikein mukava ja varmasti ajankohtansa vuoksi mieliin painuva vappu.

Maha tippuu, 39+6!

Tänään on luvassa taas neuvolakäyntiä. Josko siellä löytyisi vaikka joitain synnytyksen merkkejä, kuka tietää. Niin jännää ja niin erilaista aikaa elämässä, kuin mikään ennen tätä. On uskomatonta ajatella, että kohta meillä on oikeasti vauva. Se tuntuu vielä välillä jopa kaukaiselta ajatukselta, koska tässä tilanteessa tuollainen parin viikon aikakäsite tuntuu ikuisuudelta. Toisaalta hurjan jännittävää, että tosiaan sen parin viikon sisään meistä tulee kolmihenkinen perhe, ja arki muuttuu täysin erilaiseksi. Pidetään peukkuja, että loppuaika menisi nyt yhtä hyvin kuin raskaus tähänkin saakka! Niinkuin niin moni on lohduttanut, ei sinne sisälle ole toistaiseksi kukaan jäänyt asumaan. Vauva tulee sitten kun on siihen valmis :)

27. huhtikuuta 2017

20 kysymystä

Teillä saattaa tulla jo korvista ulos nämä "20 kysymystä"-blogihaasteet, mutta minusta nämä on vaan niin kivoja, sekä lukea että kirjoittaa itse :) Toinen hyvä syy tälle haasteelle on se, että en yksinkertaisesti osannut nyt kirjoittaa mistään muusta.

Mielessäni pyörii vain synnytys, synnytys, ja synnytys.. Ajatukseni ovat jo niin tiukasti ensi viikon lasketussa ajassa, etten osaa enää ajatella oikeastaan mitään muuta. Luulen, että aika luonnollinen ja tuttu juttu monelle odottavalle äidille. Tuntuu, että päivät vaan vilisee ohi, enkä saa mitään järkevää aikaiseksi.

No, kohta on tämäkin vaihe ohi, viimeistään noin kolmen viikon päästä! :') Josko saisin ajatukseni jäsenneltyä vielä viikonlopuksi, ja osaisin sitten kirjottaa niistä paremmin myös tänne blogin puolelle.

...

Tässä kuitenkin 20 kysymystä vastauksineen. Näihin minun ajatuksenjuoksuni vielä riitti, juuri ja juuri!

Nimeni on Anni Johanna Nissinen

Jotkut kutsuvat minua tosin Jossuksi

Olen syntynyt 6.2.1995 Vieremällä

Pienenä olin varma, että minusta tulee vaatimattomasti ihmislääkäri JA eläinlääkäri, helppo homma... Ehkä olisin liittänyt niihin vielä arkkitehdin ammatin, sekin kiinnosti!

Kolme parasta piirrettä minussa on toimeliaisuus, optimistisuus, herkkyys

Lähitulevaisuuteni suunnitelmissa on mm. synnyttää..

Suosikkikaupunkini on aina ollut se, missä milloinkin olen asunut, eli tällä hetkellä Oulu. Home sweet home! Jos ulkomaita miettii, on esimerkiksi Rooma ollut huikaisevan kaunis ja mielenkiintoinen. Kaikissa aina puolensa!

Suosikkibiisini tällä hetkellä on Alman biisit, ainakin treenibiiseinä ne ovat iskeneet lujaa!

Suosikkiravintolani ja -annokseni siellä on kreikkalaisen lautaset, joilta löytyy kaikkia mahdollisia välimeren herkkuja: fetaa, viininlehtikääryleitä, lammasta, halloumia, täytettyjä paprikoita... Toimii aina! Nyt on myös aika ikävä sushia, koska niitä en ole kertaakaan raskausaikana uskaltautunut syömään.

Suosikkijuomani on Vichy. Jos alkoholijuomia mietitään, niin täyteläinen punaviini.

Suosikkisarjani tällä hetkellä on Katastrofin anatomia. Järkytyn joka kerta niitä jaksoja katsellessani, mutta silti ne kiinnostaa minua ihan hullun lailla, ja joka kerta on pakko katsoa.

Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä on Sophie La Girafen Sos Cream ja Babyoil. Niistä olen saanut parhaan avun tähän venyneen ihon kuivuuteen ja kutinaan raskausaikana.

Suosikkisovellukseni puhelimessa on Whatsapp, Instagram, ja yllätys yllätys, Babyapp.

Pakkaan mukaan matkalle aina mahdollisimman vähän! Inhoan painavien laukkujen raahaamista, sillä tosi pienelläkin tavaramäärällä yleensä pärjää hyvin. Hyvät kengät on kyllä melkein joka matkalla ehdottomat, usein ihan jotkut juoksulenkkarit tms.

Mitä teen kotona kun kukaan ei näe Näki tai ei, niin tanssiminen lähtee aina aika hyvin kun kuuntelen musiikkia. Ja tietenkin yleensä vähemmän mairittelevissa asuissa. Ja ehdottomasti peilin edessä...

Viimeisin sisustusostokseni on Granitin käsipyyhkeet ja saippuapullo kylpyhuoneeseen.

Viimeisin Whatspp-viesti  Tommilta: "Jatketaan (yläpeukku ja hymiö)".

Paras tapa tuhlata 50 euroa on mennä hierontaan tai sitten suunnata johonkin hyvään ravintolaan syömään.

Bravuurini keittiössä on lasagne ja mutakakku. Helppoa ja niiin hyvää <3.

Viikonlopun herkutteluja varten ostan yleensä irttareita makuunista. Tälle viikonlopulle on kyllä luvassa myös munkkeja ja hyvää grilliruokaa vapun kunniaksi!

...

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua joka ikiselle! <3 Minä ainakin aion viettää viikonloput ja vaput täysin tässä kotosalla rentoutuen, Tommin seurasta nauttien. Josko se vauvakin sitten haluaisi jo tulla meidän kanssa vapun juhlintaan (;


23. huhtikuuta 2017

Muutama ajatus synnytykseen valmistautumisesta

Olen valmistautunut synnytykseen melko laiskasti. Koen, että on fiksumpaa luottaa ammattilaisiin, ja antaa synnytyksen mennä omalla painollaan. Minkäänlaista synnytyssuunnitelmaa en ole missään vaiheessa tehnyt. Minulle ei ole väliä synnytänkö "luomuna" vai joka puolelta puudutettuna. Olen kuullut mielipiteitä suuntaan jos toiseen, mutta aiemman kokemuksen puuttuessa on vaikea sanoa, mikä sopii parhaiten juuri minulle. Toivon vain, että synnytys menisi hyvin, ja synnytyksen jälkeen voitaisiin kaikki hyvin.

Minua on kehotettu läpikäymään synnytystä mielessäni, sillä kuulemma hyvä valmistautuminen tekee synnytyksestä miellyttävämmän. Toisaalta olen kuullut kauhutarinoita siitä, että liian tarkkaan mietitty synnytys ja suuret odotukset synnytyksen kulusta ovat lopulta pilanneet koko kokemuksen. Miten tässä olisi nyt hyvä toimia?

Oma valmistautumiseni on koostunut lähinnä netin ja kirjojen selailusta. Netin voisi kyllä kokonaan unohtaa tästä valmistautumisesta, sillä sieltä löytyy kasapäin sellaisia kauhutarinoita, jotka tuskin rentouttavat kenenkään odottajan mieltä... Sairaalakassi on myös ollut pakattuna useamman viikon, ja koiralapsikin on jo hoidossa mummolassa. Omanlaista valmistautumistahan on myös kaiken vauvatarvikkeen shoppailu. Väkisinkin siis tulee pyöriteltyä mielessä synnytystä ja uutta tulokasta vähän väliä.

Ollaan tietenkin käyty myös neuvolan järjestämissä perhevalmennuksissa. Mikään pakkohan niissä ei olisi käydä, mutta haluttiin kuitenkin ottaa kaikki tarjottu opastus vastaan. Täytyy rehellisesti myöntää, että valmennus oli pettymys. Luulin etukäteen, että synnytysvalmennuksessa harjoitellaan esimerkiksi hengitystä ja erilaisia rentoutusmenetelmiä. Nämä ajatukset taisivat olla peräisin joistain elokuvista? Kuvittelin myös, että pääsemme oikeasti tutustumaan synnytyssaleihin, mutta siihen ei ainakaan täällä ollut mahdollisuutta. Valmennuksissa kerrottiin toki hyödyllisiä asioita synnytyksestä ja lastenhoidosta, mutta mitään uutta asiaa siellä ei itselleni tullut vastaan.

Päällimmäisinä valmennuksista jäi mieleen siellä kiusaantuneena istuneet pariskunnat. Aiheista odotettiin kovasti avointa keskustelua, mitä ei sitten oikeastaan kertaakaan syntynyt. Valmennuskerroilta jäi sellainen fiilis, että kaikki istuivat siellä hieman pitkin hampain. Siellä istuttiin, koska niin kuuluu tunnollisten tulevien vanhempien tehdä.

Onko se vaan todella niin, että kukaan ei halua keskustella vieraiden ihmisten kanssa esimerkiksi synnytyksestä tai vanhemmuudesta? Minulla on kuitenkin sellainen mutu, että useimmat ensi kertaa vanhemmiksi tulevista ihmisistä kaipaavat jonkinlaista vertaistukea. Ilmeisesti tuollainen perhevalmennus ei sitten kuitenkaan ole se paikka mistä sitä halutaan. Enkä itse väitä olevani sen avoimempi. Ihan yhtä vaikealta se keskustelu tuntui minulle kuin kaikille muillekin.

Ehkä meille juroille sitten sopisi paremmin tiukat luentosulkeiset aiheesta? Tulisi ainakin faktat selviksi, eikä asiaa venytettäisi turhalla small talkilla. Myönnän kyllä, että enpä heti keksisi valmista kaavaa siihen, millä synnytysvalmennusta saataisiin toimivammaksi. Valmennuksissa käy kuitenkin hyvin eri ikäisiä ja eri tyylisiä ihmisiä, joilla ei välttämättä ole muuten mitään yhteistä keskenään.

Olen kuitenkin kuullut paljon hyviäkin kokemuksia valmennuksista, ihan täältä samalta paikkakunnaltakin. Ehkä meillä kävi siis vain huono tuuri, ja ihmisten kemiat eivät kohdanneet? Porukka myös kerta kerralta väheni, ja viimeisessä valmennuksessa meitä oli yhteensä enää neljä vanhempaa paikalla.

Vielä enemmän hyvää olen kuullut erilaisista maksullisista synnytysvalmennuskursseista, joita yksityiset toimijat järjestävät. Itse en siis sellaiselle nyt osallistunut, mutta ehkä seuraavan raskauden kohdalla otan vakavaan harkintaan. Ainakin, jos nyt synnytyksen jälkeen tunnen, että valmistautuminen omaan synnytykseen oli liian vähäistä. Näillä kursseilla ihmiset ovat kuulemma todella harjoitelleet rentoutumista ja kivunlievitystä ihan käytännön tasolla asti.

En kyllä yhtään ihmettele, että synnytyspelkoisten määrä on nykyisin kasvussa. Omalla kohdallani on pelastus, että olen aiemmissa kätilöopinnoissani päässyt tutustumaan synnytyssaleihin, ja opintojen myötä minulla on myös jonkinlainen käsitys synnytyksen kulusta. Ilman opintojen tuomaa tietoa jännittäisin synnytystä huomattavasti enemmän. Minulla olisi myös väärä (huonompi) kuva synnytyssalista ja koko synnytyslaitoksesta. Sanana synnytyssali tuo mieleen kliinisen ja karun leikkaussalimaisen huoneen. Synnytyssalihan oli kuitenkin todellisuudessa melko viihtyisän ja kodikkaan oloinen huone. Ainakin jos vertaan muihin sairaalan huoneisiin, joissa olen joutunut vierailemaan.


Tästä tuli melkoinen kilometripostaus, mutta tätä ajatuksenvirtaa tuntuu nyt vaan riittävän. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin menossa hyvillä fiiliksillä kohti edessä häämöttävää synnytystä. Vielä en ole edes pahemmin hermoillut, sillä merkkejä synnytyksestä ei ole sen kummemmin ilmaantunut, ja laskettuunkin on vielä viikon verran aikaa.

Haluan vielä vinkata ja linkata Tampereella opiskelijoiden ja ammattilaisten yhdessä toteuttamasta ViVa - Viisaat Valinnat projektista, jonka tarkoituksena on tarjota luotettavaa tietoa esimerkiksi raskaudesta ja synnytyksestä. Tuolta sivustolta löytyy siis tutkittua faktatietoa, jota olen mielenkiinnolla lueskellut, kun sinne nettiin tulee jokatapauksessa eksyttyä.  Näin itsekin Tampereella opiskelevana on mielestäni tosi hieno juttu, että siellä tehdään tällaista laadukasta terveydenedistämistyötä opiskelijoiden kanssa yhteistyössä! :)

Millaisia kokemuksia teillä on synnytykseen valmistautumisesta, ja ennen kaikkea sen merkityksestä onnistuneen synnytyskokemuksen kannalta? :)

19. huhtikuuta 2017

Mitä puen päälle raskauden jälkeen? +alekoodi

Pikkuhiljaa alkaa minullekin riittää tämä joustaviin trikoovaatteisiin pukeutuminen. Tai ei näissä mekoissa ja leggareissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta vaihtelu omaan garderoobiin olisi erittäin tervetullutta. Näin kevään korvalla olisi ihana vetää omat lempifarkut jalkaan ja nahkatakki niskaan, mutta eipä kyseiset vaatekappaleet nyt sattuneesta syystä mene päälle. Päivä päivältä tuntuu oma vaatevalikoima käyvän vaan entistä kapeammaksi.

Näihin Mammasin äitiysvaatteisiin olen kyllä ollut hurjan tyytyväinen. Vaikka välillä ajattelinkin, että tarvitseeko niitä odotusvaatteita todella, on ne ollut ihania nyt vatsan ollessa todella iso. Äitiysvaatteet istuvat ison mahan kanssa ihan eri tavalla, kuin normaalimallistojen vaatteet, joita olen siis sitkeästi edelleen koittanut ahtaa päälleni. Mikään ei tunnu nyt viimeisillään niin inhottavalta kuin ahdistavat ja epäsopivat vaatteet. Olo on tarpeeksi kömpelö ja epäviehättävä ilman niitäkin.

Lisäksi äitiysvaatteissa on myös se hyvä puoli, että niitä voi käyttää vielä synnytyksen jälkeenkin imetysfunktion ansiosta. Voin siis aidosti suositella panostamaan mammamallistojen vaatteisiin. Eron tavallisiin kyllä huomaa.

Muista että koodilla mammas2017 saat vielä Mammas.fi verkkokaupasta -10%! Esimerkiksi alla näkyvät Boobin ja Mamaliciouksen äitiysmekot ovat pelastaneet monta kertaa asukriisin iskiessä. Onko minun päällä viimeaikoina oikein muuta nähtykään? :D



Mukavia äitiysvaatteita on siis minunkin kaapistani löytynyt, mutta nyt vaan ei tekisi enää mieli niitäkään pukea päälle. Hyväksi havaittuja äitiysvaatteiden parhaita paloja kun olen pyöritellyt päälläni viimeiset puoli vuotta. Esimerkiksi normaalit farkut taisivat löytyä jalasta viimeksi joskus lokakuussa..? Totta puhuen olen miettinyt että mieluiten kulkisin alasti tämän loppuraskauden ajan. Pukeminen ja riisuminenkin kun on niin iso työmaa, että siihen tarvitsee aina latautua hetki, haha...

Alkuraskaudessa oikein himoitsin mammavaatteita ja hypistelin niitä innoissani. Muistan ajatelleeni, kuinka ihanaa onkaan päästä verhoilemaan tämä möhömaha äitiysvaatteisiin. Nyt yhdeksän kuukauden jälkeen alkaa kuitenkin tämä raskausvaihe riittää, ja kevään inspiroimana olisi ihana uusia omaa vaatekaappia. Olen kuitenkin päättänyt, että turha intoilla vielä, kun synnytys on sen verran lähellä. Pian pääsen sitten shoppailemaan ilman, että maha pyörii edessä.

Tietenkin oman haasteensa synnytyksenjälkeiseen pukeutumiseen tuo imetys. Se täytyy huomioida omassa pukeutumisessa, ellei sitten halua tehdä imetyksestä todella hankalaa. Joitakin imetykseen soveltuvia vaatteita minulta jo löytyykin, mutta niitä tarvitaan kyllä vielä lisää. Ellen sitten tahdo kulkea muutamalla eri vaatteella koko kesää, tai kenties kokonaista tulevaa vauvavuotta.

Eniten kuitenkin odotan nimenomaan niitä tyköistuvia puseroita, esimerkiksi kauluspaitoja, sekä vanhoja rakkaita farkkujani. Mikäänhän ei näytä niin hyvältä päällä kuin hyvin istuvat laatufarkut! Vähän aikaa sitten kirpparikamoja valikoidessa heitinkin kaikki epämieluisat housut pois ja jätin vain muutamat lempikappaleet hyllylle odottelemaan. Vähän kyllä epäilen että meneekö ne enää ikinä jalkaan, mutta aika näyttää. Ennen raskautta ostetuista kauluspaidoistakin saattaa vielä kesällä napit lennellä, jos niitä alan kiinni sullomaan..

Myös kauniita kenkiä on ikävä, etenkin korkoja. Tänä keväänä on menty mukavuus ja turvallisuus edellä. Turvonneita jalkoja ei todellakaan ole tehnyt mieli sulloa korkonilkkureihin. Lenkilläkään en ole käyttänyt lempilenkkareitani, vaan suurimmaksi osaksi nastalenkkareita. Etten vaan liukastu!

Rv 38. Instaan päivittyy mun möhömahakuvia enemmänkin @annijohannan

Tätä raskausvatsaa on kuulemma hyvin pian vielä ikävä. Vaikea juuri nyt uskoa, mutta näin se kuulemma on..

15. huhtikuuta 2017

Bumbleride Indie - ensivaikutelma vaunuista

Nyt ollaan päästy vauvamateriafiilistelyn huipulle! Saatiin tällä viikolla meidän ihanat Bumbleriden Indie-yhdistelmävaunut kotiin saakka, ja nyt ollaan hypistelty niitä innoissamme. Tälläkin hetkellä ihailen kiesejä, jotka kylläkin vievät valtavasti tilaa pienen pienessä eteisessämme.

Päädyimme näihin Bumblerideihin hyvinkin pitkällisen ja tarkan pohdinnan jälkeen. Alunperin mielessä oli ihan eri merkki ja malli, mutta myyjän esiteltyä meille nämä vaunut, olimme molemmat täysin myytyjä.



Näissä vaunuissa meitä miellytti erityisesti vaunujen ketteryys ja suhteellisen pieni koko. Plussaa tuli myös siitä, että tarvittaessa nämä menee juoksurattaistakin, kun etupyörän lukitsee paikoilleen. Meille ainakin vakuuteltiin liikkeessä, että näiden kanssa olisi juostu puolimaratonejakin.

Poikaystävä onkin sopivasti menossa toukokuussa juoksemaan kyseisen matkan, ja ehdotin jo, että sinne vaan tyttö vaunuihin sitten mukaan. Ehkä me ei kuitenkaan lähdetä pariviikkoisen vauvan kanssa testailemaan kärryjen maratonominaisuuksia...

Iso juttu oli tietenkin myös se, että nämä kärryt mahtuivat meidän pikkuruiseen auton takakonttiin. Nämä sujahtaa näppärästi kyytiin ilman renkaiden irrottelua, niin vaunu- kuin ratasvaiheessakin.

Tykättiin myös siitä, että ratasvaiheessa ei ole erillistä ratasistuinta, vaan se koostuu kangasosista. Tämä tarkoittaa myös sitä, että rattaat menevät kasaan ilman minkään osan irrottelua siinä vaiheessa, kun vaunukoppaa ei enää tarvita.

Meidän molempien silmää miellytti myös vaunujen sporttinen ulkonäkö. Väriksi valittiin yksimielisesti klassinen tummansininen, johon on sitten helppo yhdistellä muita värejä (pinkkiä), jos mieli niin tekee.

Vaunukoppa oli myös kivan simppeli muotoilultaan ja tuntui todella käytännölliseltä vetoketjulla toimivan aukaisusysteemin ansiosta.  Tuo ihana Kurtisin kuomusuoja on Ombrellinon valikoimista.

Tietenkin vasta käytännössä nähdään, kuinka nämä todella toimivat, mutta ensivaikutelma ainakin on todella hyvä! Ja niin paljon hyvää olen lukenut näistä kieseistä, että ei kai nämä voi ihan hukkaostos olla, eihän? Näin ensikertalaisille kun tuo vaunuviidakko tuntui välillä aika hämmentävältä.

Meiltä löytyy myös vaunurungon kanssa yhteensopiva Cybexin turvakaukalo, joka sekin vaikuttaa etukäteen varsin näppärältä systeemiltä.

Tässä vielä kootusti plussat ja miinukset vaunuista (näin ennakkoon ajateltuna...)

+Pieni koko niin käytössä kuin kasaan taitettunakin
+Isot ilmakumipyörät sopii moneen maastoon
+Hyvät lenkkeilyominaisuudet, etupyörän saa myös lukittua "juoksuasentoon"
+Ratasvaiheessa istuinosaa ei tarvitse erikseen irrotella kasaantaitettaessa
+Keveys
+Ulkonäkö myös miehen mieleen, ei liian naiselliset (Ilmeisesti jotkin mallit sitten on?:D)

-Pieni tavarakori
-Ratasvaiheessa lasta ei saa käännettyä kasvot työntäjään päin


Löytyykö teiltä kokemuksia kyseisistä vaunuista? :)


Kuomusuoja saatu Ombrellinolta.

12. huhtikuuta 2017

Ajatuksia kosmetiikasta ja uudet lempparituotteet

Vauvan ihonhoito mietityttää minua jo nyt etukäteen. Vaikka koko lapsukainen ei ole vielä edes syntynyt, olen miettinyt että toivottavasti hänellä on hyvä iho, eikä hän peri minun atooppista ja helposti ärtyvää hipiää.

En ole varsinaisesti allerginen millekään, mutta ihoni on todella kuiva ja kireä. En myöskään pidä voimakkaista tuoksuista, joten usein tulee käytettyä täysin hajusteettomia tuotteita, esimerkiksi apteekin valikoimista.

Tilannetta on entisestään hankaloittanut raskaus. Vatsan venyvä iho kutisee jatkuvasti, vaikka olen koittanut kuinka huolellisesti sitä rasvailla. Lisäksi raskausaikana moni ennen hyvin toiminut ihonhoitotuote on jäänyt käyttämättä, koska olen pelännyt haitallisia kemikaaleja ja kammonnut etovia (ennen niin hyviä) tuoksuja. Raskaus virittää kyllä näköjään aistit äärimmilleen, niin hyvässä kuin pahassakin.

Olenkin pyrkinyt suosimaan nyt raskausaikana mahdollisimman turvallisia tuotteita, ja yhä enenevissä määrin luonnonkosmetiikkaa. Ennen en niinkään välittänyt mistä ainesosista rasvat ja muut ihonhoitotuotteet koostuivat, kunhan ne toimivat omalla ihollani. Nyt esimerkillisenä mammana olen kuitenkin alkanut miettimään ainesosia hieman tarkemmin.

Minulle täysin uutena tuttavuutena tuli Sophie la girafen tuotteet, joita sain käyttööni Ombrellinolta. Merkki oli tietenkin tuttu söpöistä leluistaan, mutta kosmetiikka oli jotain ihan uutta. Mielsinkin merkin kosmetiikkatuotteet ensin vain laadukkaan ja kauniin ulkokuoren omaaviksi, en niinkään laadukkaiksi ihonhoitotuotteiksi. Brändi kun on tunnettu nimenomaan söpön ulkonäön omaavista ikonisista leluistaan.


Sophie la girafe kosmetiikka on kuitenkin serfioitua laadukasta luonnonkosmetiikkaa, ja kaiken lisäksi suomalaista! Brändi itsessään on ranskalainen, mutta kosmetiikka tulee Suomesta, pisteet siitä :) Lisäksi ainesosat ovat huolella mietittyjä, laadukkaita ja luonnonmukaisia, kuten esimerkiksi mustikkaöljyä, laventeliuutetta, ja valkoista teetä. Plussana vielä tälle sarjalle täytyy sanoa, että tuotteet eivät sisällä mitään allergeenejä tai tuoksuja.




Olen testaillut näitä tuotteita nyt omalle iholleni, ja ilahtunut laadusta. Babyoilia olen käyttänyt kutisevaan möhömahaan, kasvovoidetta omiin atooppisiin kasvoihini ja sos-voidetta halkeileviin kämmenselkiini (kyllä, sellainenkin on mahdollista :D). Tuotteissa on luontainen hyvä tuoksu, ja toivon että nämä toimivat sitten yhtä hyvin myös vauvan ihonhoidossa.

Tuo sos-voide on ilmeisesti kehitelty etenkin vauvan ärtyvän vaippa-alueen hoitoon, mutta minulla itselläni se on toiminut tosiaan tehovoiteena niin kasvoissa kuin käsissäkin. Sillä olen tosiaan parantanut myös huonokuntoisen käsieni ihon, jota olen koittanut vaalia koko talven ajan tuloksetta. Olen kuullut että vauvoilla se toimisi myös "ulkoiluvoiteena", joka suojaa tehokkaasti viimaa ja kylmyyttä vastaan.

Tämän tuotesarjan lisäksi vauvalle on tietenkin hankittuna mm. kosteuspyyhkeitä pikkupesuihin, sekä perinteistä talkkia ja sinkkivoidetta. Aika näyttää, millaiset ihonhoitorutiinit meille sitten pikkuneitin kanssa muodostuu. Olen kuitenkin mielissäni, että löysin itselleni täysin uuden tuttavuuden, joka kaikenlisäksi toimii ja on turvallinen käyttää myös lapselle.


PS. 

Älkää leikelkö hysteerisenä näitä puruleluja kappaleiksi. Ne ovat ihan yhtä homeessa kuin kaikki muutkin kastuneet purulelut, joiden pikkuruisestä reiästä vesi pääsee muhimaan lelun sisuksiin.

Se homekohu oli siis täysin valheellinen juttu, jossa ei oltu otettu selvää lelun oikeaoppisesta puhdistuksesta/käytöstä. Tämä kyseinen Sophie la girafe purulelu ei ikinä homehdu, kun sitä käytetään oikeaoppisesti puruleluna, eikä kastella vedellä. Lisäksi materiaaleiltaanhan tämä on todella laadukas ja turvallinen vauvalle, koska mm. värjäys on tehty ruokaväreillä.

Terveisin,
Eräs hysteerinen äiti



Onko teille nämä tuotteet ennestään tuttuja? :)


Tuotteet saatu yhteistyössä Ombrellinolta

Seuraa blogia myös Instagramissa @annijohannan


7. huhtikuuta 2017

Rv 37

Alle viikko enää ja meidän vauva on täysiaikainen - täydet 37 raskausviikkoa! Ollaan siis päästy jo hyvinkin turvallisille viikoille, ja vähitellen olen alkanut odottelemaan synnytystä malttamattomana.

Viime päivinä olen kärsinyt todella pahasta huimauksesta. Viikonloppuna se säikäytti jopa siinä määrin, että hakeuduin päivystykseen tarkistamaan tilanteen. Mitään hälyyttävää ei kuitenkaan löydetty, ja nyt vaan toivotaan että tämä menee ohi viimeistään lapsen synnyttyä. Toivottavasti saadaan siis syyttää tästäkin raskautta, eikä ole mistään vakavammasta kyse.

Viime viikon lopulla kävin myös Tampereella tenttimässä viimeiset tentit tälle lukukaudelle. Tuloksetkin jo sain, ja läpi meni että heilahti! No joo ei ihan. Toisessa tentissä mietin, että onkohan tästä nyt jäänyt kysymykset kokonaan pois, kunnes hoksasin, että en edes ymmärtänyt kysymyksiä kysymyksiksi...  Reissu oli todella raskas, mutta nyt jälkikäteen on sitten sitäkin parempi fiilis, kun sai hommat hoidetuksi. Voin siis hyvällä omalla tunnolla jäädä opiskelujen parista äitiyslomalle.

Opintopisteitä kertyi reilusti sen verran, mitä vuoteen tarvitsisi kertyä. Sain siis tavallaan tehtyä opintoja jo hieman varastoon. Seuraavan kerran katselen koulukirjojen suuntaan vasta kesällä, kunhan ensin ollaan saatu vauva-arki (toivottavasti) rullaamaan. Silloin olisi tarkotus tenttiä yksi psykologian kurssi, jonka tentissä kuuluisi olla istumassa lasketun ajan aikoihin. En ole menossa.

Meillä oli tällä viikolla myös neuvolalääkäri. Mitään sen suurempia synnytyksen merkkejä ei vielä ollut kuulemma havaittavissa. Olin lääkärin jälkeen melkein pettynyt, sillä olin ajatellut synnytyksen olevan ajankohtainen minä hetkenä hyvänsä. Oikeastihan kuitenkin on vain hyvä asia, että vauva pysyisi mahassa mahdollisimman lähelle laskettua aikaa. Odottavan aika on kuitenkin niiin pitkä.

Tuntemuksia on tosiaan ollut ihan kaikenlaisia. Esimerkkeinä voisin mainita mm. liitoskivut, selkäkivut, mahakivut, supistukset, turvotus, huimaus, pahoinvointi, närästys, päänsärky.... Olen varmaan siis ollut melko unelmakumppani tässä viime aikoina. Parhaani mukaan olen kuitenkin koittanut selitellä poikaystävällekin, että ei ole hänen vikansa jos olen hieman kärttyinen. Pisteet siis poikaystävälle, joka vaan kuuntelee tätä vaikerrusta lunkisti päivästä toiseen, ja muistaa vielä välillä kysyä että tarviisko vaikka hieroa hartioita? <3

Tavallaan tästä loppuajasta nauttii todella paljon, mutta samalla olen ihan malttamaton, ja tämä jatkuvasti kasvava oirevyyhti saa toivomaan pikaista synnytystä. Lisäksi minulla on jatkuvasti tunne, että pitäisi tehdä jotain järkevää ja olla hyödyksi. Saatuani opinnot pakettiin, on ollut aika rento fiilis ja tuntuu ihan hassulta että eikö minulla ole muuta tehtävää kuin odotella kotosalla ja suunnitella päivät aina päivän fiiliksen mukaan. Tästähän pitäisi siis todella nauttia, mutta yllättävän vaikeaa se näyttää olevan. Noh, tätä tunnetta ei varmaan tule sitten mahdollisen toisen lapsen kohdalla, kun on jo yksi lapsukainen kotosalla vaatimassa veronsa.

Loppuun vielä puhelimen kätköistä löytynyt kuva, joka oli siis ihan ensimmäinen mahakuva. C'mon Johanna, mikä maha?! :D Jos joskus vielä noissa mitoissa pyörin, niin tunnen varmasti olevani elämäni tikissä.


Tämä siis jostain raskausviikon 7 kieppeiltä. Olin niiin raskaana, haha.



4. huhtikuuta 2017

Vauvan tarvikkeet - mitä kannattaa hankkia?

Meillä alkaa olla jo aika hyvin kaikki vauvan tarvikkeet hankittuna. Ja saa ollakin, sillä eilen oli tasan kuukausi laskettuun aikaan!

Värimaailmahan lähti jo ajat sitten käsistä, eikä tässä ole enää neutraaliudesta tietoakaan. Eli jos se poika sieltä tulee, niin hän saa nauttia tälläisestä prinsessapinkistä värimaailmasta.

Mitä vauvalle siis olisi hyvä löytyä kotoa jo ennakkoon? Listasin meille kotiin hankitut tarvikkeet, lukuunottamatta turvakaukaloa, vaunuja ja ihonhoitojuttuja, joista teen omat postauksensa myöhemmin. Nämä on siis sellaiset perusjutut mitkä on mielestäni hyvä löytyä etukäteen, jotta saa vauva-arjen alkamaan sujuvasti kotiutumisen jälkeen. 

1. Vaatteita
-Valikoima kannattaa tietenkin olla vuodenaikaan sopiva. Sanoisin että kolmella kappaleella per vaate pääsee jo alkuun. Mielestäni etenkään pieniä kokoja ei kannata hamstrata kovin paljoa etukäteen. Hyvä muistaa, että lastenvaatekaupat on auki synnytyksen jälkeenkin.
2. Pinnasänky/kehto
-Meillä on tuttavaperheen pinnasänky lainassa, toistaiseksi. Luulen että tämän neidin pinnasänkykausi saadaan tuota ainakin pitää lainassa. Sänky on jo parikymmentä vuotta vanha, mutta muoti ei ole muuttunut, ja sänky ajaa asiansa vallan mainiosti :)
3. Pinnasängyn patja
-Mielellään napakka vaahtomuovipatja.
4. Liinavaatteet ja peitto
-Kaksilla liinavaatteilla pääsee jo hyvin alkuun. Yhdet käytössä, yhdet pesussa. Tyynyä vastasyntynyt ei tarvitse, eikä sitä saakaan käyttää. Peitto saatiin äitiyspakkauksesta, samoin kuin yksi liinavaatesetti.
5.Kosteussulkuja
-Me ostettiin ihan marketista niitä kertakäyttöisiä. Saa nähdä millaiseksi osoittautuu käytännössä.
6.Kylpyamme
7.Pyyhkeitä
-Vauvalle mielellään omat pyyhkeet!
8.Tuttipulloja
-Uskon että kahdella kappaleella pääsee ainakin alkuun.
9.Tutteja


Sain Ombrellinolta yhteistyössä Natursuttenin tutin ja tuttipulloja. Tykkään näissä tuotteissa ekologisista ja turvallisista materiaaleista. Pullo on lasia ja tuttiosa luonnonkumia. Merkki oli minulle täysin uusi tuttavuus, mutta ainakin näin ensialkuun vaikuttaa todella hyvältä. Käyttökokemuksia seuraa kunhan itse käyttäjä syntyy. Onhan nämä nyt ainakin tyylikkäimmät tuttipullot, joita olen nähnyt! 


Tuossa tutissa taas ensialkuun tuo kilpi näytti ihan hurjan suurelta, mutta sen onkin tarkoitus imitoida rauhoittavaa (ja isoa, eh...) äidin rintaa. Myös tutti on luonnonkumia, joten se on aina lämmin, toisin kuin keinotekoiset materiaalit.
Natursuttenin tuttipullot ja tutti - Ombrellino


10. Pulloharja
11. Vaippoja 
-Synnytysvalmennuksessa kehotettiin ostamaan suoraan 2-kokoa, koska ne aivan pienimmät 1-koon vaipat ovat kuulemma liian pieniä. Katsotaan minkäkokoinen pötkylä sieltä sitten syntyy!
12. Niistäjä
13. Käsidesiä
14. Kosteuspyyhkeitä
15. Septidiniä 
-Tai muuta vastaavaa puhdistusainetta napatyngän puhdistukseen.
16. Vanulappuja ja -puikkoja
-Käteviä vastasyntyneen pikkupesuihin ja silmien puhdistukseen
17. Harsoja
18. Kynsisakset
19. Hiusharja

Tässä varmasti ne tärkeimmät jutut, joita todella tarvitsee. Vauvan ihonhoidosta teen vielä ihan oman postauksensa lähiaikoina, joten ne tuotteet jätän tästä kokonaan pois.

Lisäksi ollaan hankittu ja saatu lahjaksi paljon söpöjä höpöjuttuja, kuten leluja, uniriepuja ja torkkupeitto. 

Suloinen soiva Trousselierin mobile, Sophie La Girafe uniriepu ja Under the Nilen nallelelu -Ombrellino.fi
Kaunis torkkupeitto on mummon käsialaa, aivan ihana eikö?! <3

Yhteistyössä Ombrellino
Suloiset ja ekologiset vauvantarvikkeet löytyy Oulun ja Helsingin liikkeiden lisäksi verkkokaupasta, osoitteesta Ombrellino.fi



2. huhtikuuta 2017

Vastaukset kysymyksiin - Logopedia & yliopisto-opiskelu

Nyt olisi luvassa nämä lupaamani vastaukset kysymyksiin logopediasta ja yliopisto-opiskelusta yleensäkin. Muotoilin tämän nyt tällaisen infon muotoon, ja yhdistelin eri kysymyksiä, kuitenkin niin että saatte mieltänne askarruttaviin asioihin vastauksia.


#1 Kielitaito

Kuinka paljon tarvitsee osata englantia? Miten selvitä vieraskielisistä teksteistä yliopistossa?
Kuten aiemminkin olen maininnut, yliopisto-opinnoista tuskin millään alalla selviää pelkästään suomenkielen avulla läpi. On siis välttämätöntä hallita englanti edes jotenkuten. Perusteiden luulisi olevan jo kaikilla hallussa, sillä nykyistä peruskouluakaan ei pääse ilman englanninkielen opintoja läpi. Ja kaikki yliopistoon, etenkin logopedian alalle pyrkivät, ovat varmastikin käyneet myös lukion englanninkurssit. 

Englannin kieltä tarvitsee yliopistossa eri oppiaineiden kursseilla. Tähän mennessä olen tarvinnut sitä eniten psykologian tentteihin valmistautuessa, sillä kirjallisuus on ollut jenkkivoittoista. Olen käyttänyt myös jo heti ensimmäisen vuoden aikana englanninkielisiä logopedian materiaaleja, esimerkiksi esseiden lähdekirjallisuutena. Lisäksi yliopisto-opinnoissa täytyy tietenkin suorittaa pakolliset kielten kurssit: akateeminen englanti, ruotsi ja yksi ylimääräinen, vapaavalintaisen kielen kurssi. 

Paljon on tietenkin kiinni omasta oppimismotivaatiosta. Siitä, paljonko on valmis uhraamaan aikaa ja vaivaa vieraskielisten aineistojen läpikäyntiin. Itse kirjoitin englannista aikanaan "vain" C:n. En todellakaan ollut vahvoilla lukion englanninopinnoissa, ja koen etenkin kieliopin olevan itselleni edelleen jollain tasolla haastavaa. Osaan kuitenkin puhua sujuvaa englantia arkisissa tilanteissa. Mielestäni siis tuo kirjoitusten arvosana ei kerro kaikkea. Ymmärrän huonosta kielioppitaidostani huolimatta melko hyvin myös akateemisia englanninkielisiä tekstejä. Mitä pidemmälle logopedian opinnot etenevät, sitä paremmaksi harjaannun tieteellisten vieraskielisten tekstien lukemisessa. Oppiminen motivoi sitten yrittämään entistä kovemmin!


#2 Matematiikka

Olen huono matematiikassa, kannattaako yrittää hakea logopedialle? Tarvitseeko pääsykokeissa laskupäätä?
Mikään matematiikkanero ei tarvitse olla logopedian alalle päästäkseen, tai opinnoissa pärjätäkseen. Pääsykokeissa ei tarvitse matematiikan taitoja laisinkaan. Myöskään opinnoissa ne eivät ole suuressa roolissa.

Toki esimerkiksi tilastotieteen pakollisilla kursseilla numeroihin törmää jo ensimmäisenä vuotena.  Asiat ovat mielestäni kuitenkin varsin simppeleitä. Jos kandia tai gradua lähtee tekemään kvantitatiivisella tutkimusotteella, tulee silloin toki hallita ainakin tilastomatemaatiikka tarkemmin. Omiin aihevalintoihinsa ja tutkimusotteisiinsa voi kuitenkin onneksi vaikuttaa, eikä ole pakko koskeakaan monimutkaisiin numeroaineistoihin, jos niin ei halua. Itse inhoan matikkaa ja numeroita kaikissa muodoissa, enkä koskaan ole ollut mitenkään etevä sillä saralla.


Logopedia-ja-yliopisto-opiskelu


#3 Lukio-opinnot ja ylioppilaskirjoitukset

Mitä aineita kannattaa kirjoittaa? Kuinka hyvä YO-todistus pitää olla sisäänpäästäkseen?
Itse kirjoitin aikoinaan yhteensä kuusi ainetta: äidinkieli, keskipitkän ruotsi, pitkä englanti, lyhyt venäjä, psykologia, ja terveystieto. Kirjoitin L:n äidinkielestä, terveystiedosta ja psykologiasta. Joten kun Tampereen yliopisto antoi pisteitä äidinkielestä + kahdesta muusta aineesta, oli se minulle paras vaihtoehto.

Esimerkiksi silloisessa (ja nykyisessä, haha) kotikaupungissani Oulussa annettiin pisteitä kielistä ja matematiikasta. Ne olivat omia heikkouksiani, joten Ouluun ei kannattanut tietenkään hakea, kun halusin maksimoida mahdollisuuteni sisäänpääsyyn. Yliopiston valinnalla voi siis taktikoida. Pelkällä YO-todistuksella ei kuitenkaan sisälle päästä, joten ei kannata antaa liikaa painoarvoa oman ylppäritodistuksen märehtimiselle.


#4 AMK vs. yliopisto

Onko logopedian opiskelu/yliopisto-opiskelu kuinka vaikeaa? Miten AMK ja yliopisto eroaa toisistaan?
Olen itse viihtynyt paremmin yliopistossa, mutta se tuskin johtuu siitä että se on yliopisto. Olen vain nyt sattunut löytämään oman alani, joten tottakai tämän lukukauden opinnot ovat olleet mieluisampia kuin edellisvuoden. Kätilöopinnot AMK:ssa loppuivat myös osaltani melko lyhyeen (puoli vuotta), joten en koe että voisin kovinkaan paljoa ammattikorkeakoulun opinnoista sanoa.

Voin kuitenkin sanoa, että stereotyyppinen ajattelu siitä, että yliopisto olisi jotenkin haastavampi, pitää jossain mielessä paikkansa. Ei välttämättä kaikkien alojen kohdalla, mutta puhun omasta kokemuksestani, eli vertaan kätilöopintoja logopedian opintoihin. Logopedialla olen saanut tehdä paljon enemmän työtä pysyäkseni mukana opinnoissa, ja opiskeltava asia on ollut paljon haastavampaa. Olen käyttänyt aikaa hurjan paljon enemmän koulujuttuihin, kuin mitä edellisenä syksynä. Ajattelisin kuitenkin, että AMK:ssa opinnot voivat tuntua raskailta silloin kun joutuu olemaan oikeassa työelämässä työharjoitteluiden aikana.

Logopedia-ja-yliopisto-opiskelu


#5 Opiskelutekniikat

Millaisia opiskelutekniikoita käytin pääsykokeisiin valmistautuessa? Millaisia kuvia piirtelin?
Pääsykokeisiin valmistautuessa käytin hyvin monenlaisia tekniikoita. Tein piirroksia, ajatuskarttoja, listauksia... Kirjoittelin asioita vihkoihin, kirjan sivuihin, ja post-it-lapuille.

Minua on pyydetty jakamaan tekeleitäni, mutta täytyy sanoa että niistä ei kyllä kukaan hyötyisi. Idea on minulla nimenomaan ollut, että opin parhaiten niitä söherryksiä tehdessäni. Toki joistakin piirroksista ja mindmapeista opiskelin oikeastikin asiaa kerratessani, mutta suurin anti oli ehkä juuri se itse tekeminen.

 Kaikkien olisikin hyvä tunnistaa juuri se itselle sopivin ja tehokkain opiskelutekniikka, kopioimisen ja matkimisen sijaan. Voin kuitenkin kaikille tekemällä oppijoille tai visualisteille suositella tätä söherrys-töherrystekniikkaa. Itselleni toimi parhaiten värikkäät kuvat, joita tein mm. ihmisen anatomiaa opiskellessa. Parhaiten mieleen jäi kaikki hölmön ja hassun näköiset taideteokseni, joten turhan vakava ei välttämättä opiskellessa kannata olla. Uskalla siis rohkeasti kokeilla eri juttuja, mikä jää mieleen parhaiten.

Muistisäännöistä kyseltiin myös, mutta tylsää kyllä, niitä ei ole. Kirjoittelin esimerkiksi hermojen nimiä listauksiksi ja pänttäilin rimpsuja sata kertaa. Pyysin muita kyselemään rimpsuja minulta, ja välillä tein myös kirjallisia kokeita itselleni.


#6 Aikataulutus

Onko myöhäistä aloittaa valmistautuminen? Paljonko on käytettävä aikaa pääsykokeisiin valmistautuessa?
Koskaan ei ole liian myöhäistä! Niin lukemisen aloittaminen, kuin sen järkevän aikataulutetun lukusuunnitelman tekokaan. Se, kuinka kauan aikaa on pääsykoepänttäykseen käytettävä, riippuu toki jokaisen omasta elämäntilanteesta. Jos on vara panostaa kaikki paukut lukemiseen, voi vieläkin aloittaa valmistautumisen. Jos taas suurin osa ajasta menee muissa opinnoissa tai työelämässä, voi tehdä jo aika tiukkaa näin reilua kuukautta ennen aloittaa pänttäys. Mieti siis paljonko aikaa on käytettävissä ja paljonko olet valmis panostamaan opiskeluun.

Jos oletkin jo opiskellut pääsykokeisiin pidemmän aikaa, voi nyt olla hyvä hetki tarkistaa oma eteneminen, ja se, miten jakaa loppuajan.

27. maaliskuuta 2017

Odotuskuvaus

Viime viikon maanantaiaamu oli kaukana tavallisesta viikonaloituksestani, sillä olin masuni kanssa kuvattavana oululaisen ravintola Rauhalan miljöössä. Etukäteen hieman epäilin, mahtaako kuvista tulla onnistuneita enää näillä raskausviikolla, sillä oloni oli jo melko tukala ja vatsani kookas. Jostain muistan lukeneeni, että ihanneaika odotuskuvaukseen olisi raskausviikot 30-35. Silloinhan raskausvatsa näkyy selvästi, mutta loppuraskauden pöhötys ei kenties vielä ole pahimmillaan. Loppuraskauden turvotus ja tukala olo kun tuskin tekee kenestäkään edustavampaa kuvattavaa. Minulla tuli viime viikolla täyteen raskausviikko 35, joten ihan viimehetkillä toteutui tämä odotuskuvaus.

Olo kuvauksessa oli onneksi tosi hyvä ja virkeä, vaikka jouduinkin heräämään melko aikaisin valmistautuakseni kuvaukseen. Edellisenä päivänä vietetyt babyshowerit olivat ehkä kuvauksen kannalta vähän huono juttu, sillä herkut painoivat mahassa ja edellisenä iltana olin ollut aivan sippi juhlimisesta. Odotin kuitenkin kuvausta etukäteen niin innolla, että ei siinä väsymys paljoa painanut maanantaiaamuna herätessä. Parituntinen kuvaussessio sujahti ohi nopeasti, ja ihanan, aurinkoisen sään ansiosta saatiin sisäkuvien lisäksi kuvattua myös ulkona.


Mekon kuvaukseen sain oululaiselta Lasten- ja äitiysasut Jasminilta. Vaihtoehtoja riitti jopa valinnanvaikeudeksi asti, mutta lopulta ihastuin tähän mekkoon söpön mintunvihreän värin takia. Tyköistuva, joustava mekko tuo mielestäni todella kauniisti esiin tämän ison raskausvatsani, olematta kuitenkaan epämukava päällä. Itselle on todellakin tärkeää, että kuvausvaate tuntuu hyvältä, sillä epäsopiva vaate saa helposti näyttämään kireältä ja siltä, ettei viihdy nahoissaan (tai tässätapauksessa mekossaan). Ajattelin myös, että laitan tämän mekon sitten aikanaan ristiäisiin, sillä tämä toimii myös imetysmekkona vauvan ollessa masun ulkopuolella.


Olen itse todella tyytyväinen näiden kuvien värimaailmaan ja tunnelmaan. Näistä tuli juuri sellaisia hieman juhlavia, millaisia näistä halusinkin. Monethan ottavat kuvia ihan arkisessa asustuksessa ja hieman rennommassa ympäristössä, mutta omissa visioissani oli etukäteen ollut juuri tälläinen hieman fiinimpi tunnelma. Oli aivan ihanaa pukeutua söpöön pitsimekkoon, korkoihin ja laittautua juhlavaksi, sillä viimeaikoina ei ole tullut juuri juhlavaatteissa pyörittyä. Harvoinhan niitä juhlia milloinkaan on, mutta nyt ei ole edes tullut pyntättyä itseään viikonloppuisin "baarilookiin", yllätysyllätys.. 



Näistä kuvista jää kyllä aivan ihana muisto itselle. Olen myös näin jälkikäteen ajateltuna tosi onnellinen siitä, että kuvattiin ihan "viime hetkillä", sillä maha ainakin taatusti näkyy, eikä mikään loppuraskauden pöhötyskään näissä kuvissa omaan silmääni näy. Tietenkin oli aivan erilaista olla kuvattavana näin suuresti muuttuneen ulkomuodon kanssa, kuin siinä omassa "normaalipainossa" missä tavallisesti on ollut. Rennon kuvaustilanteen ja itselle mieluisen lookin kanssa oli kuitenkin helppo poseerata, vaikka muuten melko muumimammafiilis omasta kropasta onkin.


Mitäs tykkäätte lopputuloksesta? Onko teillä kenties kokemuksia vastaanvanlaisesta odotusajan kuvauksesta? :)


Kuvaus toteutettu yhteistyössä kuvaaja Ismo Alajärven, Lasten- ja äitiysasut Jasminin, sekä ravintola Rauhalan kanssa. 

25. maaliskuuta 2017

Lähtökuopissa synnärille

Tulin pari päivää sitten illalla kaupungilta kotiin, ja tajusin että pienenä jomotuksena edellisenä päivänä alkanut kipuilu ei ollut mennyt ohi. Päinvastoin kipu alavatsalla, lantiossa, reisissä, ja pohkeissa paheni hetki hetkeltä. Ajattelin että kyllä tuntemukset menevät ohi kun hetken rauhoitun kotisohvalla. Toisin kuitenkin kävi, ja ymmärsin, että epämääräiset kivuliaat tuntemukset kärjistyivät vähitellen kipeiksi supistuksiksi, eivätkä ne olleet heti menossa ohi. 

Keskityin hengittelemään rauhassa, rentoutumaan. Sitten keskityin kävelemään ympyrää. Sitten konttailin sängyllä ja etsin sopivaa asentoa. Poikaystävä katsoi hieman ihmeissään, ja kyseli useampaankin kertaan että lähdetäänkö tässä nyt synnyttämään? Olin kuitenkin suhteellisen varma että kroppa vasta treenailee sitä operaatiota varten, sillä olin kokenut ennakoivat supistukset jo raskauden puolivälissä. Ja niinhän ne tuntemukset menivätkin ohi jumppailun, rentoutumisyritysten, kipulääkkeen ja hieronnan avulla. Olin onnellisesti nukahtanut, ja nukuinkin kohtalaisen pitkät yöunet.

Tämä kropan "treenailu" sai meidät kuitenkin ajattelemaan, että tässä tosiaan ollaan jo raskausviikolla 35. Vauva voi siis periaatteessa syntyä milloin tahansa. Ja sopivasti neuvolantäti sanoikin tällä viikolla, että mikäli vauva alkaisi nyt syntymään, ei sitä enää jarruteltaisi. Herättiin siis toimimaan valmistelujen suhteen, ja tehtiin shoppailukierrokset lastenvaate- ja -tarvikekaupoilla. Saatiin hommattua loputkin puuttuvat vaatekappaleet, sekä ihan marketista saatavat päivittäiset jutut vaipoista kylpyöljyihin.

Sairaalakassinkin sain vihdoin ja viimein pakattua ja sieltä löytyy seuraavaa:

Itselle
-Neuvolakortti
-Imetysliivejä
-Liivinsuojia
-Maidonkerääjät
-Sukat!
-Kirja ja ristikkolehti
-Kuulokkeet
-Hierontaöljy
-Hygieniatuotteet (hammasharja, hammastahna, hiusharja, hiuspompulat, deodorantti, kosteusvoide, huulirasva, lanoliinivoide)
-Sandaalit
-Kotiutumisvaatteet (rento imetysmekko, sukkikset)

Vauvalle
-Kotiutumisvaatteet (body, housut, sukat, puuvillamyssy, fleecehaalari)
-Turvakaukalo (+jalusta autossa)
-Torkkupeitto lisälämmikkeeksi kaukaloon


-Eväät itselle ja miehelle (energiapatukoita, pillimehuja, salmiakkia!)
-Kamera ja laturi



Niinkuin näkyy, niin meidän sairaalareppu on suhteellisen riisuttu versio! En vaan yksinkertaisesti osaa ottaa sitä kaikkea mahdollista sälää mukaan mitä eri listauksissa suositellaan. Aion esimerkiksi sairaala-ajan hengailla sairaalan vaatteissa, aina ihanaisia verkkopikkareita myöten! Sukat otan omat, koska aiemmilla harvoilla sairaalavierailullani ne ovat jääneet mieleen harvinaisen epämiellyttävinä. Samoin omat läpökkäät lähtee mukaan. Myöskään meikkejä en laitokselle mukaan pakkaa. En muutenkaan ole mikään aktiivisin pynttäytyjä, niin tuskin se meikkaaminen sen suuremmin kiinostaa synnärilläkään. Luotan siis omaan luontaiseen hehkuuni, vaikka se hehku on ilmeisesti aika kaukana siitä synnytyksen jälkeisestä väsyneestä lookista, haha..

 Samoin vauva saa pyöriä ensihetkensä sairaalan tarjoamassa vaatetuksessa. Kotiinlähtöä varten olen sitten suunnitellut molemmille mukavat löpöasut. Vauvalle pakkasin jopa kaksi eri bodya, kun en tiennyt että ottaako lyhyt- vai pitkähihainen versio. Tumput ja tossut puolestaan on jo tuossa POPin fleecehaalarissa mukana, joten niitä ei tarvitse erikseen miettiä.

Imetysjutut otan sentään maidonkerääjiä myöten mukaan, jos vaikka olisin hyvinkin tuottelias maidon suhteen jo alusta lähtien. Viihdykkeissä pysyn melko minimissä. Kirjan sujautin kuitenkin laukkuun, sillä rakastan lukemista. Se siis on mitä parhainta ajanvietettä jos reissu sattuu venähtämään. Tosin vauvelin synnyttyä on varmaan mielenkiintoisempaakin ajanvietettä kuin kirjan lukeminen. Hierontaöljy taas on miestä varten, sillä ainakin ennakoivien supistuksen aikana miehen antama hieronta on ollut ehdottomasti paras kivunlievityskeino!

Nyt on kyllä tosi hyvä fiilis, kun on kaikki valmiina synnärille kiitämistä varten. Okei, turvakaukalo on vielä kaupassa, mutta se tulee sitten varmaan ensi viikolla kotia asti. Mitä teidän sairaalanyssäköistä on löytynyt, tai kenties löytyy parhaillaan? :)

22. maaliskuuta 2017

Kysy logopediasta

Vuosi sitten yliopistoon hakiessani tuskailin, kun infoa logopedian pääsykokeista, opiskelusta ja puheterapeutin työstä ylipäätään löytyi netistä niin säälittävän vähän. Olisin ollut ikionnellinen, mikäli olisin voinut kysellä joltakulta ne kaikista typerimmätkin kysymykset.

Nyt minä olen täällä sitä varten, että vastaan niihin tyhmiinkin kysymyksiin. Yhteishaku on parhaillaan käynnissä, joten on hyvä hetki kysellä ne kaikki viimeisetkin mieltä askarruttavat asiat. Julkaisen vastauspostauksen viimeistään ensi viikolla.

Laita siis rohkeasti kysymyksiä tulemaan! Kommentoimalla, sähköpostitse, facebookissa, mitä kautta parhaaksi näet :)




20. maaliskuuta 2017

Viikonlopun vauvahuuma

Meillä oli ihan mielettömän kiva viikonloppu. Ensinnäkin perjantaina saatiin tänne harvinainen vieras, eli anoppini, kylään. Ja voi kyllä se on kivaa ihan oikeasti! Hän asuu hieman kauempana ja oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Näillä viikoilla ei enää itse jaksa reissata, joten mukava että sukulaiset tulee tänne meille päin kyläilemään. 

Lauantai hurahti shoppailujen merkeissä, ja pyörittiinkin pitkään myös lastentarvikeliikkeissä. Meillähän oli jo valmiiksi tietty mielikuva, että millaiset vaunut haluttaisiin hankkia. Oltiin jo mukamas päätettykin, että Emmaljungat ne tulee olemaan, kunnes viikonloppuna alettiin vielä empimään. Tällä hetkellä mm. Bumbleriden Indiet taitaa pyöriä molempien meidän suosikkina. Saas nähdä mihin sitä lopulta päädytään. Kokemukset mm. niistä Bumbleriden Indieistä ovat enemmän kuin tervetulleita :)

Viikonloppu huipentui sitten sunnuntain babyshowereihin, joita vietettiin pienimuotoisesti täällä meillä kotona. Paikalla olivat vain ne kaikista läheisimmät ystävät täältä Oulusta, ja juhlat oli kyllä todella mieleiset! Kutsut alkoivat jo päivällä, ja illalla tuli vielä muutama ystävä, jotka eivät päivällä paikalle päässeet. Olin kyllä ihan sippi illalla, vaikka koitinkin ottaa rennosti. Ihana ja ikimuistoinen päivä jokatapauksessa! Vauva sai myös tietenkin ihan supersöpöjä pinkkejä paketteja, joista ainakin vauvan äiti on innoissaan. Voi jos se sattuu olemaan sittenkin poika, kääk! 






Kaikenkaikkiaan ihana ja vauvahömpän täyteinen viikonloppu takana. Vaikka väsymys kaiken tälläisen actionin jälkeen aina korostuukin, tuo tälläinen ihana juhla ja vauvan tuloon valmistautuminen myös hulluna intoa ja iloa arkeen. Ollaankin koitettu nyt koko perhe keskittyä nauttimaan tästä ainutlaatuisesta ja jännittävästä loppuraskaudesta. Enää viisi viikkoa laskettuun aikaan!

Lahjakorttien onnelliset voittajat on nyt arvottu, ja voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Muistakaahan tarkkailla sähköpostejanne! Kiitos kaikille osallistuneille :)


17. maaliskuuta 2017

Logopedian 12 plussaa

Sain jonkin aikaa sitten lukijalta toiveen, että kirjoittaisin positiivisia puolia logopedian opinnoista. Mikäli sellaisia siis vielä sattuisi muistin sopukoista löytymään. Jostain kumman syystä nämä salatut faktat oli käsitetty negatiivisiksi puoliksi. En ymmärrä. Noh, faktahan jokatapauksessa on, että olen ihan superinnoissani opiskelemastani alasta, vaikka sen haasteista välillä marmatankin.

Tässäpä siis ollos hyvä, logopedian opiskelijan 12 ilonaihetta

1. Tulevaisuudessa siintävät loistavat työmarkkinat

2.  Todennäköisesti tulevaisuudessa odottaa myös varsin hyvin vertailua kestävä palkkaus

3. Monipuoliset opinnot, niin aiheiden kuin työskentelymenetelmienkin puolesta
Mm. laivanupotuksen pelaamisesta aivoleikkauksien seuraamiseen

4.Tiivis ja hyvä luokkahenki

5. Tiivis yhteistyö myös eri vuosikurssien välillä, sekä opiskelijoiden ja valmistuneiden puheterapeuttien välillä

6. Alan jatkuva kehitys
Ja ennenkaikkea mahdollisuus vaikuttaa kehitykseen, sillä esimerkiksi "koskemattomia" graduaiheita riittää vielä reilusti

7. Vähän opettajia, joten yhteydenpito heihin on suht vaivatonta

8.  Laadukas huumori kukkii opiskelijayhteisössä 
Raskas työ vaatii raskaat huvit!

9. Akkavalta
Miten se voisi olla huono puoli? 

10. Kun sinne luennolle jaksaa raahautua, tulee aina opittua jotain uutta ja ihmeellistä
Meillä harvoin on ihan höpöhöpöluentoja, ainakaan omissa aineopinnoissa

11. Koska logopedit ovat iloisenkirjavaa sakkia, joukkoon mahtuu jos jonkinlaista persoonaa, eikä ketään katsota kieroon. Myös ikähaitari on laaja, joten mihinkään muottiin ei tarvitse mahtua

12. Pääset pätemään asiasta jos toisestakin, koska saman alan ihmisiä tulee vastaan kohtalaisen vähän. Tämä pätemisen tarve alkaa kukkia jo kouluun sisään päästyäsi, sillä olethan läpäissyt ne mahdottomat pääsykokeet ja olet nyt siis vähintään puoliammattilainen.
 ... Not.

Esimerkiksi allaolevan teoksen 800 sivua luettasi, tunnet itsesi niin fiksuksi ja oppineeksi että pätemisen iloa riittää kanssaihmisille jaettavaksi vielä pitkäksi aikaa..


Näitä tuli siis 12 kohtaa, joten ilmeisesti negatiivisia puolia oli kuitenkin helpompi keksiä!

Mukavaa viikonloppua, ja varsinkin kaikki pääsykokeisiin lukijat, muistakaa ottaa välillä iisisti!



15. maaliskuuta 2017

Rv 34

Hups, heti kariutui jalo ajatukseni, että kirjoittaisin viikottain raskauskuulumisia blogiin. Skippasin siis heti alkajaisiksi raskausviikon numero 33. Mitään kummallisuuksia ei tuo viikko sinänsä pitänytkään sisällään, ihan hyvä niin!

Neuvolassa ja synnytysvalmennuksessa tuli kuitenkin viime viikolla pyörähdettyä. Valmennuksesta kirjoitan ihan oman postauksensa, siitä nimittäin riittää juttua enemmänkin. Neuvolassa kaikki oli onneksi hyvin, ja seuraava käynti häämöttää jo ensi viikolla. Aion valittaa mm. uudelleen vaivaamaan ilmaantuneista liitoskivuista, jotka ilmestyvät välillä todella piinaavina. Näitä samantyylisiä kipuja minulla oli supistuksien säestämänä raskauden puolivälin tienoilla. Silloin niitä tutkittiinkin todella tarkkaan, sillä ne ilmestyivät tavallaan liian varhaisessa vaiheessa. Nyt kuitenkin olen mielessäni luottanut siihen, että raskaus on jo niin pitkällä (vauva painaa jo yli kaksi kiloa!), että kaikenmoiset kolotukset kuuluvat asiaan. Lisäksi aamupahoinvointi teki comebackin. Alkuraskaudessa sitä oli vain pari hassua päivää, mutta saan ilmeisesti nauttia siitä lisää nyt loppuraskaudessa. Onko joku muu saanut alkuraskauden oireet itselleen takaisin loppumetreillä?

Tällä hetkellä olen aika syvälle uppoutuneena persoonallisuuspsykologian ihmeelliseen maailmaan. Tuossa vieressä vaanii Handbook of Personality, joka pitää sisällään reilut 800 sivua tiukkaa asiaa ihmisen persoonallisuudesta. Vielä ainakin haaveilen tenttiväni kyseisen tentin loppukuusta Tampereella. Päätettiin kuitenkin miehen kanssa, että katsotaan vointia päivä kerrallaan. Välillä kun istuminen tekee jo todella tiukkaa, koska maha tuntuu niin isona ja ylhäällä. Enkä varmaan jokatapauksessa uskalla enää loppukuusta/huhtikuun alussa lähteä yksin matkaan, vaan otan miekkosen tueksi ja turvaksi. Monet ovat lohduttaneet että ensisynnyttäjillä menee usein yli lasketun ajan, ennenkuin vauveli syntyy. Sopivasti kuitenkin kuulin juuri, että eräs mamma oli lähtenyt Oulusta Tampereella pyörähtämään ja synnyttänyt reissun päällä. Rohkaisevaa! Kaikki tentityt tentit olisivat kuitenkin eteenpäin opinnoissa. Lisäksi kesälle jää jokatapauksessa muutama tentti, jotka oikeasti pitäisi olla suorittamassa toukokuussa. Silloin taidan kuitenkin olla tenttisalin sijaan synnytyssalissa...



34+0. Vartalo mallia muumimamma.

P. s. Vielä sunnuntaihin asti on aikaa osallistua arvontaan, jossa palkintona lahjakortteja Mammas.fi verkkokauppaan.
 Lisäksi koodilla mammas2017 saa -10% kaikista normaalihintaisista verkkokaupan tuotteista!