26. tammikuuta 2017

Mitä odottaa?

Nytkö saan tämän viimein aikaiseksi! Omaa blogia olen harkinnut jo pitkään, mutta ajatus on kariutunut monen monta kertaa. En viitsi, ei ole aikaa, ei ole aihetta.. Syitä on riittänyt joka sormelle. Nyt aika on kuitenkin kypsä ja aihetta tuntuu riittävän kaikille jaettavaksi.

Syynä tähän luovuuden puuskaan on tämä minulle varsin erityislaatuinen elämänvaihe. Käytin viime vuonna minulle kärsimättömälle käsittämättömän pitkän ajan (puoli vuotta) päntätäkseni pääsykokeisiin. Kesällä vaivannäkö palkittiin ja ovet Tampereen yliopiston logopedian tutkinto-ohjelmaan avautuivat. Olin enemmän kuin valmis aloittamaan kreisin opiskelijaelämän uudessa kaupungissa, aivan eri puolella Suomea kuin missä olin asunut siihen saakka. Luulin että siinä olisi mullistusta elämääni aivan riittämiin.

Toisin kuitenkin kävi! Onnellisten sattumusten sarja sai jatkoa, kun saatiin poikaystäväni kanssa tietää että seuraavana kesänä meitä on kahden sijasta kolme. Nyt ollaan jo niillä viikoilla että taidan olla enemmän mamma kuin opiskelija. Käyn koulua lähinnä kotisohvalta käsin ja olen pyrkinyt kääntämään ajatukset jo tulevaan vauveliin ja kotielämään. Kotiäidin rooli on kuulostanut hyvinkin vieraalta, mutta vähitellen siihen alkaa tottua. Itseasiassa fiilistelen sitä kokoajan enemmän ja enemmän!


Lisää tunnelmaa tähän meidän kompaktiin kokoperheen kaksioon tuo 5-vuotias boxerimix, joka on kotoisin Espanjan aurinkorannikoilta. Epäilen että blogiin tulee ajoittain siis kaikenmoista koirahömpötystäkin, sen verran crazydogladyn vikaa minussa on.



Koiran kanssa touhuamisen lisäksi yritän urheilla. Yrittämistä se on juuri nyt siksi, että tämä möhömaha asettaa aika tiukat rajoitukset liikunnan harrastamiselle. Ennen maha-aikaa keskityin treenaamiseen välillä liiankin tosissaan. Treenasin salilla säännöllisesti, juoksin, kävelin, hiihdin, tanssin, voimistelin... Ammoisina aikoina harrastin myös kilpailumielessä mm. voimistelua ja hiihtoa. Nykyisin asenne liikuntaan on melkolailla muuttunut. Minulle tulee super hyvä fiilis kun jaksan kävellä esimerkiksi tunnin raikkaassa ulkoilmassa, tai tehdä puolen tunnin kotijumpan. 

Mitä siis odottaa tältä blogilta? Mitä odottaa kun odottaa? Mitä odottaa tulevalta? Mitä odotan itseltäni? Näitä kysymyksiä, kuin myös vastauksia niihin, tulen pohtimaan täällä blogissa.Tämän blogin tarkoitus on olla siis myös minun päiväkirjani, jonne jaan fiiliksiä kaikesta elämääni tällä hetkellä kuuluvasta sekamelskasta. Äitijuttuja, vauvajuttuja, opiskelujuttuja, koirajuttuja, treenijuttuja ja näiden kaikkien yhdistämistä. 
Tervetuloa seuraamaan!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti