1. helmikuuta 2017

Isona minusta tulee puheterapeutti - logopedian opinnoista

Miten se ensimmäinen vuosi logopedian opintojen parissa meni? Ja miten opiskelijaelämä sujui mahan kasvaessa?

Opiskelen siis ensimmäistä vuotta Tampereen yliopistossa logopedian tutkinto-ohjelmassa. Isona minusta tulee filosofian maisteri ja puheterapeutti. Ensimmäinen vuosi on omalta kohdaltani jo tavallaan taputeltu, mutta käyn vielä muutamia kursseja kotisoffalta käsin. Kiitos syksyn ahkeroinnin ja aiempien kätilöopintojen hyväksilukujen, on opintopisteitä
kertynyt jo mukavasti tälle vuodelle. 



Reilu vuosi sitten päätin alkaa pänttäämään logopedian pääsykokeisiin. Olin harkinnut alaa aiemminkin, mutta suoraan sanoen masentunut jo pääsykoekirjoja selatessa. "Väärällä alalla" opiskellessa lukumotivaatio kuitenkin kummasti nosti päätään ja ryhdyin tuumasta toimeen. Luin töiden ohessa pääsykokeisiin reilut 5 kuukautta. Itse koin että yhtään vähäisempikään panostus ei olisi riittänyt, vaikka monet ovat lukeneet huomattavasti vähemmän aikaa. Vastapainoksi tiedän toki ihmisiä, jotka ovat päässeet sisään vasta monen vuoden yrittämisen (ja lukemisen) jälkeen.

Alan suosio on kokoajan kasvussa, mitä edistää varmaankin paljon esillä oleva puheterapeuttipula (loistava työtilanne). En kiellä etteikö minuakin hakiessani kiehtonut ajatus siitä, että opinnot olisivat todella hyvä satsaus tulevaisuuteen hyvien työmarkkinoiden vuoksi. Kuitenkaan pelkkä työtilanne ja mukiinmenevä palkkaus ei ainakaan itselleni riitä motivaatioksi. Ala houkutteli opiskeltavien aineiden perusteella, joita ovat siis pääasiassa logopedian omat opinnot, psykologia ja lääketiede. Olin lukiossa pohdiskellut myös psykan ja lääkiksen opintoja, joten logopedia vaikutti täydelliseltä matchilta minulle.

Ensimmäisiä asioita joita pohdin saatuani tietää vauvan tulosta (ennenkuin tajusin ajatella muuta) oli, että miten voin olla opiskelija ja äiti yhtäaikaa? Ennen kaikkea miten voin olla raskaana ja opiskella yhtäaikaa? Ihan kuin se maha lopettaisi aivotoiminnan ja sitoisi neljän seinän sisään yhdeksäksi kuukaudeksi. Nyt nuo ajatukset kuulostaa tosi naurettavilta, mutta silloin mietin niitä täysin vakavalla naamalla. Mietin miten jaksan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jaksaisinko kävellä kouluun, opiskella siellä päivän ja hoitaa asioita Tampereella poikaystävän työskennellessä Oulussa? Lisäksi olin huolissani siitä miten opettajat ja opiskelijat suhtautuvat asiaan, ja mistä jään paitsi raskauden takia. Oli hassua miten huolehdin kaikesta mahdollisesta, vaikka samalla olin ihan mielettömän onnellinen vauvauutisista!

Omalla kohdalla ensimmäinen lukuvuosi siis keskeytyi jo hyvissä ajoin hieman ongelmallisen raskauden myötä. Olen ollut super tyytyväinen meidän ihaniin opettajiin, jotka jo etukäteen ovat miettineet opintojeni jatkoa minun kanssa. Meillä on hurjan hyvä yhteishenki niin oppilaiden kuin opettajienkin kesken, joten neuvojen kysyminen on tuntunut helpolta. Kun oli joulun jälkeen ilmoitettava, että nyt ei enää opiskelut suju tänä keväänä normaaliin tahtiin, niin minut oikein usutettiin kotiin lepäilemään ja nauttimaan mammalomasta. Hyvä ilmapiiri onkin kyllä tarpeen, sillä etenkin opintojen alkuvaiheessa ollaan aika tiiviisti yhdessä ja samat naamat tulee vastaan melkeinpä joka kurssilla. Koululla tulee myös notkuttua ihan kiitettäviä määriä, mutta kivassa porukassa viihtyy vaikka seminaaritöiden aiheet ei aina niin kutkuttavan jänniä olisikaan. Pisimmillään päivät venyi syksyllä kellon ympäri, ja kuulemma kakkosvuonna tahti vaan kiihtyy. Wish me luck!


Kaikki alkuraskauden huoleni ovat osoittautuneet turhiksi - tietenkin. Opiskelukaverit ovat suhtautuneet asiaan huippu hyvin ja "logovauvaa" taidetaan odottaa siellä Tampereellakin vaikka itse olen fyysisesti Oulussa ;). Hieman kyllä epäilen että logovauvaa halutaan jossain vaiheessa koekaniiniksi ja havaintomateriaaliksi. Se taitaa olla perisynti aika monilla tämän alan ihmisillä, että kaikkia lapsia syynäillään ammatin näkövinkkelistä . Eikä ihme, onhan se ollut tosi jännä fiilis kun syksyllä opiskellut lapsen kehitystä ja nyt keväällä saa oman elävän esimerkin.

Myöskin opinnoista aikaisemmin äitiyslomalle jättäytyminen ja satunnaiset poissaolot ovat olleet varmasti paljon helpompi järjestää kuin mitä työelämässä olisi ollut. Opiskelijana kun on yleensä vain itse itsestään vastuussa ja opiskeluja voi suunnitella omien menojen mukaan. Luokallani on monenikäistä porukkaa ja useammalla on jo lapsia, joten en tietenkään ole mitenkään ainoa opiskelijaäiti laatuani. Myöskään porukkaan pääseminen tai porukassa oleminen ei ole raskausaikana ollut mitenkään väkinäistä tai vaikeaa, huolimatta siitä että opiskelijabileiden suhteen luovutin jo syyskuussa. Alla vielä kuitenkin terapeuttilookia syksyn kaupunkisuunnistuksesta!


Comebackia opiskeluihin olen suunnitellut joko ensi joulun jälkeen tai sitten vasta 2018 syksyllä. Pitää katsoella myöhemmin miten meidän perheen elämä etenee, ja missä välissä pomppaisin kursseille takaisin niin että pääsisin taas loogisesti suorittamaan niitä eteenpäin. Opintojeni jatkaminen kun meinaa koko perheen muuttoa takaisin Tampereelle.

Voisin tehdä postauksen vielä opintojen sisällöstä ja millaista se itse opiskelu meillä on. Myös pääsykoetipsejä voisin jakaa, jos kiinnostusta löytyy? :)


Ja hei menkäähän seuraamaan loistavan informatiivista kanavaa Instagramiin @logopediatampere ! ;) 

7 kommenttia:

  1. Kyllä kiitos vinkeille. Olen nyt hakemassa logopediaan ja haluan kuulla erilaisia versioita hyvästä lukutavasta. Miten sinä itse pääsit sisään, ja millainen oli suullinen koe?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kirjoittelen tässä lähiaikoina postauksen hakuprosessista, ja mm. lukutavoista. Viime vuonna hakiessani ei tosiaan enää ollut tuota suullista koetta, eikä tietääkseni ole tulevaisuudessakaan :)

      Poista
    2. Edit: siis Tampereella ei ole enää suullista koetta:)

      Poista
    3. Hei ehdottomasti kaikkea logopedian pääsykokeisiin liittyvää kehiin! Näin muuten vain kysyisin, millaisilla yo-arvosanoilla hait opiskelemaan?

      Ps. Ehdottomasti jään seurailemaan blogiasi, vaikuttaa oikein kivalta. :-)

      Poista
    4. Moikka!
      Minulla kävi tuuri, kun Tampereen logopedian haussa katsottiin just niitä aineita, joista olin kirjoittanut parhaat arvosanat. Ja eri yliopistojen välillähän on vähän eroja painotuksissa. Oli semmoset M:n paperit, ihan perus siis:)
      Ja kiitos, ihanaa kuulla että jäät seurailemaan, logopostauksia tulossa!
      -Johanna

      Poista
    5. Mainitsit tuossa yllä, että sait hyväksilukuja kötilöopinnoistasi. Minua kiinnostaisi tietää tarkemmin, mitä kursseja hyväksyttiin logopedian tutkintoon suoraan. Olen itse muutamia vuosia sitten valmistunut FM ja matematiikan opettaja. Oon hakemassa logolle ja mietin, mahdanko hyötyä entisistä opinnoistani hyväksilukujen muodossa. Aloissa ei nyt niin älyttömästi yhtäläisyyksiä ole. Oisko esim kieli- ja viestintäopinnoista jotain mahkua hyödyntää. Tietenki ne ratkeaa vasta sitten jos pääsen sisään. Mut minkälainen kokemus sulla on näistä? Kiitos blogista! Mukava lukea ja fiilistellä, jos sitä lopulta ois iteki löytämässä oikean alan. :)

      Poista
    6. Moikka!Sain suoraan hyväksiluettua nimenomaan kieli ja viestintäopinnot (suullinen viestintä, ruotsi, englanti). Lisäksi sain esimerkiksi AMK:n hoitotyön kurssin ja kätilötyön kurssin lisättyä logopedian maisterivaiheen ylimääräisiin opintoihin. Sinne käsittääkseni saa aika laajalla skaalalla niitä opintoja, koska ne voivat olla melkolailla mitä vain ne ylimääräiset.. Muuten on kyllä hankalaa saada miksikään logopedian "varsinaiseksi" kurssiksi muiden alojen opintoja. On kuitenkin aika tiukkaan rajattu ja aikataulutettu mitä meidän tulee logolla käydä. Ne "valinnaisetkin" kun on meille jo etukäteen määrätty. Opintosihteerit ja opettajat kuitenkin katsoo joka jutun aina omana tapauksenaan:).
      Tsemppiä pääsykoerutistukseen, itse olen ollut alanvaihtoon hurjan tyytyväinen, joten toivotaan että sinullakin nappaa! :)

      Poista