12. helmikuuta 2017

Logopedian pääsykokeet

Viimeisimmän opiskeluaiheisen postaukseni jälkeen toivottiin lisävinkkejä logopedian pääsykokeisiin liittyen, joten täältä pesee!



Valmistautuminen kokeeseen


Ensinnäkin, hakuprosessit vaihtelevat hieman paikkakunnittain. Minulla on kokemusta ainoastaan yksistä Tampereen yliopiston pääsykokeista, ja niistä osaan kertoa parhaiten. Logopediaahan voi opiskella neljällä paikkakunnalla: Oulussa, Tampereella, Turussa ja Helsingissä.  Hain Tampereelle viime keväänä ja silloin siellä ei enää järjestetty suullista koetta laisinkaan. Pääsykoe oli siis yksivaiheinen, yhtenä päivänä. Se sisälsi kirjallisen kokeen, joka perustui ennakkomateriaaliin ja koetilaisuudessa jaettuun aineistoon. Ennakkoon oli siis tiedossa kaksi teosta, jotka näyttävät pysyneen samana tähän vuoteen (Puhuva ihminen: Puhetieteiden perusteet, sekä Anatomia ja fysiologia). Puhuva ihminen keskittyy puheen oppimiseen, puheen tuottoon, puheteknologiaan, puhehäiriöihin, ja kieleen. Anatomia ja fysiologia taas nimensä mukaisesti keskittyy ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan eli ihmiskehon rakenteisiin ja niiden toimintaan. Molemmat aika tuhteja teoksia, mutta (omasta mielestäni ainakin) ihan hurjan mielenkiintoisia!

Oma luku-urakkani alkoi viime tammikuussa töiden ohessa. En tehnyt ihan täysiä viikkotunteja, mutta paljon kuitenkin. Olin töissä (vauvan)vaateliikkeessä ja tein aamu-, päivä-, ja iltavuoroja. Luin siis välillä heti aamutuimaan ja välillä iltamyöhään, välillä sekä että. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lukea töiden ohessa, sillä keskeytin kätilöopintoni ja opitotukeakaan ei enää tippunut. Oli pakko käydä töissä reippaaseen tahtiin, jotta pystyi maksamaan vuokraa ym. pakollisia kuluja. En kokenut työskentelyä ja opiskelua yhtäaikaa liian raskaana, mutta ei siinä tosiaan vapaa-ajalla mässäilty. Elämä oli aika tiukkaa ja tylsää koko tammikuu-toukokuu ajanjakson, eikä baareissakaan tullut pahemmin pyörittyä. Toki vapaapäiviä opiskelusta vietin ainakin kerran viikossa. Välillä muiden menojen niin vaatiessa, välillä ihan vaan omasta tahdosta kun formantit ja aivohermot alkoivat tulla korvista savuna ulos.

Alussa lukeminen oli enemmän fiilispohjalta, kunnes viimeistään helmikuussa näihin aikoihin tajusin että tähän hommaan tarvitaan joku tarkempi strategia. Lukemiselta välttyäkseni aloin viihtymään töissä liiankin hyvin. Lisäksi piti sumplia vielä kotityöt, koiran kanssa hengailu ja omat harrastukset aikatauluun mukaan. Sosiaalinen elämä oli kyllä melko heikolla tolalla koko kevään, mutta oli se sen arvoista :).

Lukusuunnitelmani ei ollut mikään pikkutarkka piperrys. Se oli lähinnä muistiinpanojen muodossa oleva aikataulu, johon luettelin mitä milloinkin piti olla luettuna, mistä piti olla muistiinpanot, ja mitkä asiat piti hallita. Olen mielestäni aika hyvä kontrolloimaan omaa opiskeluani, ja pystyin luottamaan itseeni että nämä deadline-päivämäärät pitävät. Jos on heikompi itsekuri, kannattaa kirjoittaa lukusuunnitelmaan vaikka ihan tiukat sivumäärät mitä lukee minäkin päivänä. Lukusuunnitelmaa pitää olla myös valmis muuttamaan siinä vaiheessa kun näkee oman lukunopeuden. Lukunopeudessa kannattaa ottaa huomioon ettei nopeus ole mikään itseisarvo. Idea on kuitenkin omaksua asiat, jolloin haukionkala-tyyppinen hokeminen ei toimi laisinkaan. Itselläni kestää omaksua monimutkaisia asioita, ja luinkin kaikki tekstit läpi "vain" kaksi kertaa. Sitäkin enemmän käytin aikaa asioiden pureskeluun ja niiden selittämiseen itselleni. 

Luin työpäivinä varmaankin parisen tuntia ja vapaapäivinä 4-5 tuntia. Välillä lukeminen oli tiukkaa lukemista, välillä taas muistelua, selailua ja kertailua. Itse koen oppivani parhaiten tekemällä käytännössä. No tämähän ei onnistu tälläisen teoriapänttäyksen yhteydessä, mutta kirjoihin ja vihkoihin piirtely sekä muistiinpanojen tekeminen auttoi minua asioiden jäsentelyssä. Ensin luin kirjat läpi aika rennosti selaillen (900 sivua). Sen jälkeen aloin tekemään näitä enemmän ja vähemmän järkeviä muistiinpanoja. Lukemisen lomassa katselin kirjojen kuvia ja testailin omaa muistiaini, esimerkiksi hermojen nimiä ja lukumääriä itseltäni tenttailemalla. Toki miljoonaan kertaan pänttäsin tietyt kohdat, jotka tuntuivat oleellisilta tai vaikeimmilta itselleni. Toisaalta esimerkiksi puheteknologian aihealue Puhuvasta Ihmisestä oli itselleni täyttä hepreaa, ja lopulta annoin koko osion olla. En vaan pystynyt käsittämään teknologian osa-alueen juttuja. Ja muistaakseni aineistoa koskevissa monivalintakysymyksissä ei tullut yhtään kysymystä kyseisestä alueesta. Minulla kävi siis hyvä tuuri, sillä kysymyksethän voi olla mistä aiheesta tahansa, joten tähän taktiikkaan ei kannata luottaa! 

Varsinaisen lukemisen lisäksi hain tietenkin kuumeisesti lisätietoa netistä, mutta yllättävän vähän löysin lisätietoa tai vinkkejä pääsykokeisiin. Siksipä itsekin tästä aiheesta nyt kirjoittelen, jos vaikka tästä olisi apua jollekin. En tosin tiennyt että olisi ollut tarjolla esimerkiksi facebookissa Logopedia2016 ryhmää ynnä muuta, jossa jaeltiin vinkkejä pänttämiseen ja pohdittiin yhdessä epäselviä kohtia kirjoissa. Kirjoistahan siis löytyi muutamia virheitä, jotka olivat herättäneet kummastusta ryhmäkeskusteluissa. Itse en näitä virheitä juuri huomannut, ja olin onnellisen tietämätön monesta "ongelmasta", joita ryhmissä puitiin. Faceryhmästä sain tietää viime syksynä luokkakavereilta, jotka olivat olleet ryhmässä. Ja joo, itsekin koitin googlailla ryhmiä, mutten mukamas löytänyt. En vissiin oikein keskittynyt etsimään huolellisesti.



Pääsykokeet

Itse pääsykoepäiväkin vaati osaltani järkkäilyä, koska lähdin Tampereelle pääsykokeisiin kotoani Oulusta. Päiväreissu olisi ollut melkolailla mahdoton pääsykokeen alkaessa klo 9 aamulla, joten oli pakko mennä hotelliin. Kavereitakaan minulla ei etukäteen Tampereella ollut. Äitini lähti mukaan pääsykoereissulle henkiseksi tueksi ja toiseksi kuskiksi. Mentiin edellisenä päivänä Tampereelle, ja yövyttiin hotellissa yksi yö. Nukuin ihan huippuhyvin ja mulla oli muutenkin kokeeseen mennessä hyvä fiilis! Maha oli täynnä hotelliaamupalaa ja keli oli kuin morsian.

Pääsykoesalissa se sitten iski - pääsykoeahdistus. Tuijotin koepaperia ja alkoi tuntua siltä että mihin olen käyttänyt vajaa puoli vuotta elämästäni. Niitä monivalintojahan oli ihan naurettavan vähän ja ne menikin hyvin, mutta se aineisto! Toinen aineisto käsitteli niin korkealentoisesti sisäkorvaistutteita, että minulla alkoi vaan apinat lyömään lautasia yhteen pään sisällä. Tuntui etten jaksa keskittyä yhtään. Toinen aineisto oli jotakin kevyempää settiä, muistaakseni musiikkiin liittyvää asiaa. Joku viime keväänä hakenut saattaa muistaa minua tarkemmin mitä se käsitteli? Aineistostakin oli monivalintakysymyksiä, joten mietin että tässä on pakko vaikka yrittää veikata.

Taisin kärsiä jostakin paniikista siellä koesalissa, sillä hetken rauhoituttuani koe silmissäni selkeentyi ja pääsin vauhtiin aineiston kanssa. Lopulta sain jotakin järkeä jokaiseen vastaukseen ja kokeen valmiiksi. Luin kuitenkin yhä uudestaan ja uudestaan niin aineistoja kuin omia vastauksianikin. Kolmen tunnin jälkeen väsyin jo aiheeseen ja mietin että ihan sama, antaa olla, meni miten meni. Tietenkään ei ollut ihan sama, mutta olin vaan niiin kyllästynyt jo koko logopediaan, että niiden termien katselu alkoi kuvottaa. En siis käyttänyt pääsykokeeseen ihan koko neljää tuntia, minkä olisin voinut.

Kaiken kukkuraksi olin tämä uuden ja ihanan ensikertalaiskiintiön uhri. Olin ottanut kesällä 2015 vastaan ammattikorkeakoulupaikan kätilöpuolelta, ja näin ollen menettänyt ensikertalaisen edun. Osa aloituspaikoistahan (9/15) oli siis varattu hakijalle, joilla ei ollut aiempaa korkeakoulupaikkaa. Toisaalta se sai mut raivolla ja vimmalla lukemaan entistä kovemmin. Ketutti niin paljon, että olin ottanu aiemmin AMK-paikan vastaan, sillä polte puheterapeutin opintoihin oli kova. Minun onnekseni se ei kuitenkaan koitunut kohtalokseni. Kannustan siis unohtamaan tuon pelottavalta kuulostavan kiintiön, jos on ns. "toiskertalainen" hakija. En ollut ainoa sisäänpäässeistä luokkakavereistani, jotka olivat olleet samassa "huonommassa" asemmassa kuin minä. Kyllä sinne voi päästä ihan samalla lailla kuin ennen tätä uudistustakin, jokatapauksessa kun pitää lukea hyvin ja paljon ja hyvin paljn!


Suullinen koe

Itsellä ei tosiaan ollut sitä suullista koetta tai minkäänlaista haastattelua laisinkaan. Jos kuitenkin siihen suulliseen kokeeseen jollain toisella paikkakunnalla joutuu, tässä muutama vinkki! Olen jutellut suullisesta osiosta ylempien vuosikurssien opiskelijoiden kanssa, ja lisäksi osallistunut AMK:n pääsykoehaastatteluun, joten jonkinmoista kokemusta löytyy. Tärkeintä on olla kokeessa oma itsensä. Kyllä ne harjaantuneet haastattelijat huomaavat kaikenlaisen teeskentelyn ja yliyrittämisen. Ihmeen sitkeässä on käsitys, että puheterapeutin kuuluisi olla hullun ulospäinsuuntautunut, innokas ja puhelias. Näinhän ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Puheterapeutille tärkeä ominaisuus on kyky kuunnella ja ymmärtää asiakasta. Asiakastyössä vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja rauhallisuutta. Ei siis kannata tekeytyä väkisin ekstrovertiksi puhekoneeksi, jos ei sitä todellisuudessa ole. Luonnollisuus on varmaan se tärkein asia haastatteluissa. Innokkuus kannattaa tuoda esiin kertomalla motivaatiostaan ja miettiä niitä omia hyviä ja huonoja puolia jo etukäteen valmiiksi, kaikista meistä kun niitä molempia kuitenkin löytyy. Meidänkin luokalle mahtuu niin hiljaisia sivusta seuraajia, kuin enemmän esillä olevia porisijoita. Uskoisin että myös tietynlainen joustava ajatusmaailma on parempi kuin ehdottoman jyrkät ja jäykät mielipiteet. Puheterapeutti joutuu kuitenkin toimimaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Avoimin mielin vaan haastatteluun, jännityksen näkyminenkään ei ole vaarallista!

Monia saattaa myös mietityttää erilaiset omat ääntämisen ongelmat, esimerkiksi r- tai s-vika. Selkeä puhe ja normaali äänteidein tuotto kun on edellytys ammatissa toimimiselle. Esimerkiksi Tampereellahan nämä eivät enää karsi hakijoita mitenkään, koska haastattelua ei ole. Toimintamalli on nykyisin se, että jos on esimerkiksi r-vika, pitää r-äänne oppia opiskelujen aikana tuottamaan siten, että voi käyttää sitä asiakastyössä mallina. Vapaa-ajalla rupatteluahan ei kukaan kontrolloi. Esimerkiksi meidän luokaltamme muutamat ovat käyneet syksyn aikana opettajien pitämissä "puheterapiossa" opiskelemassa tarkempaa äänteiden tuottoa, jotta osaa jo harjoittelussa antaa mahdollisimman hyvän mallin asiakkaalle. Näitäkin puutteita omassa puheessa on siis mahdollisuus treenata, eikä tarvitse olla täydellinen artikulaatioiltaan kouluun tullessa. Opiskelijan omalla vastuulla on kuitenkin se, omaksuuko edellytettävät mallit jotta voi todella valmistuttuaan toimia ammatissa. Myös kuulon on oltava normaali, jotta pystyy tekemään puheterapeutin asiakastyötä.


Tässä vielä mielestäni olennaisimmat asiat onnistuneen valmistautumisen kannalta:


1. Tee lukusuunnitelma, pysy siinä!

2. Ota vapaapäiviä etukäteen suunnitellusti
3. Tee lukemisesta kiinnostavaa
   -Vaihtele lukutyylejä, piirrä, kirjoita, katsele kuvia, koita kiinnostua asioista aidosti ulkoa pänttäämisen sijaan
4. Testaa omaa osaamistasi
5. Tee kaikkesi onnistumisen eteen!
   -Selittelylle ei jää tilaa jälkikäteen. Ole siis valmis uhraamaan aikaasi!

Kertokaa ihmeessä jos tulee vielä jotain kysyttävää mieleen! :)

5 kommenttia:

  1. Hei
    Olisiko ainakin mahdollista saada kuvia niistä sinun piirustuksista, joita teit muistiinpanojen ohella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo voin yrittää kaivella jos jotakin esimerkkiä löytyis johonkin postaukseen. Niissä kuitenkin pointtina se että niitä tekee, jotta ne asiat uppois päähän. Ne ei ainakaan mulla mitään kauniimpiä ja selkeimpiä taideteoksia ollut :D tein esimerkiksi käsitekarttoja ja kopsailin kuvia anatomian ja fysiologian kirjoista :)

      Poista
  2. > pitää r-kirjain oppia opiskelujen aikana tuottamaan

    Kröhöm!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi r-äänne, nyt korjattu ;)

      Poista
    2. Hienoa! Näkee, että on oppi mennyt perille. Nostan hattua!

      Poista