3. helmikuuta 2017

Varpaat piilossa - rv 28

Huh, tajusin että nyt mennään jo raskausviikolla 28! Uskomatonta miten nopsaan aika juoksee, tuntuu edelleen että tämä odotus on ihan uusi juttu. Se kai esikoista odottaessa onkin niin kutkuttavaa, että kun aiempi kokemus asiasta puuttuu niin joka viikko tulee jotakin uutta ja ihmeellistä eteen. Tällä viikolla tajusin että mun jalat alkaa kummasti piiloutua näkyvistä mahan taa😀

Aloin miettimään että mitä kaikkea tässä on oppinut viimeisten kuuden kuukauden aikana ja mitä tämä maha on muuttanut minun ja meidän elämässä. Alkuunhan tämä tuntui kaiken mullistavalta asialta, jonka myötä mikään ei olisi ennallaan. Ja toki mikään ei koskaan olekaan enää täysin samalla tavalla kuin ennen raskautta. Kuitenkin tämäkin mullistus tuntuu sitä arkipäiväisemmältä mitä pidemmälle raskausviikot vierii. Maha tulee tuossa mukana mukavasti, ja elämä jatkuu monilta osin samanlaisena kuin ennenkin. Fiilis on varsin hyvä ja leppoisa, ei ollenkaan mullistusta ilmassa.

Silti niin moni yksityiskohta minussa ja arjessamme on muuttunut, ilmeisesti sitten ihan huomaamattani. Herään aamuisin viimeistään kello 6:30, jolloin poikaystävä heräilee töihin. Usein olen jo ennen tätä hereillä ja odotan sitä hetkeä, että voin nousta ylös touhuamaan. Unet on vaan yksinkertaisesti kaikonneet, ja useana päivänä olen kerennyt jo hoitaa kaiken päivän to do-listalta lounasaikaan mennessä. Ennen olisin voinut nukkua aina pitkälle iltapäivään ja tuskailin monet kerrat sitä ettei minussa ole yhtään aamuvirkun vikaa. Luin jostain että tämä olisi luonnon oma keino valmistaa äitiä edessä häämöttäviin vähäunisiin öihin, tiedä sitten pitääkö paikkaansa!

Ennen myös rakastin tyköistuvia vaatteita: hameita, mekkoja, farkkuja.. Samoin kuin kunnon korkoja. Nyt harvoin uskaltaudun ulos koroissa, ja liikkuminen tuntuu mahdottomalta epämukavissa vaatteissa. Edelleen taistelen kyllä telttapukeutumista vastaan, ihan jo periaatteesta. Nykyisin kuitenkin mukavuus ennen kaikkea! Monesta mekosta on tullut yks kaks yllättäen paita, kun pituus ei enää ole ihan riittänyt tarpeeksi pitkälle😁

Mulla oli myös tapana tiirailla peilistä että näkyykö jostakin makkaroita ja kuinka "täydellinen" se oma profiili onkaan, onko laisinkaan? Nyt minusta tuntuu että itsensä hyväksyy just sellaisena kuin on, ja ymmärtää paremmin että nämä "muutamat" raskauskilotkaan ei ole minua ihmisenä huonontaneet. Itseasiassa viihdyn näissä mitoissa varsin kivasti! Onhan tämä hullun armollista aikaa, kun joka ikinen turvotus ei näy ulkonäössä vaan sulautuu mukavasti tähän pallomaiseen muotooni!

Tämä melkein ärsyttää sanoa, mutta minusta on tullut melko kotihiiri, ja ai että mä oikein nautin siitä! Ei haittaa ollenkaan. Ennen tuskastuin jos oltiin vaan kotona ja halusin keksiä kaikkea mahdollista aktiviteettia. Edelleen olen ehkä hieman kehno laiskottelija, mutta kotona puuhailu on minusta nykysin todella antoisaa. Varmaan tässäkin tulee joskus joku raja vastaan ja alkaa kaipaamaan esimerkiksi viikonloppuisin menoihin, mutta toistaiseksi kiintiö ei ole täyttynyt.

En myöskään enää stressaa ja pelkää asioita etukäteen, ainakaan samalla tavoin kuin ennen. Tuntuu että tässä raskaudessa olisi joka päivä jotain pelättävää ja huolehdittavaa jos alkaisi vain ajattelemaan. Se ajattelu ja huolehtiminen ei kuitenkaan mitään auta, joten olen päättänyt että parempi vaan porskuttaa eteenpäin sen kummempia miettimättä. Äidin stressihän on pelkästää haitallista vauvalle, joten niin kauan kuin pystyy koitan pitää mielen rentona. Katsotaan sitten synnytyksen lähestyessä, kuinka paljon alkaa jännittämään.




Postauksessa näkyy viimeisimmät  mahakuvat jotka nappastiin nopsaan tänään. En ole jaksanut/muistanut/viitsinyt aivan joka viikko ottaa vertailukuvia, mutta silloin tällöin on kiva tsekkailla kuvista tätä omaa kokoa ja näköä. Ja sitähän tuosta mahasta alkaa löytymään. Olen tällä viikolla saanut parikin kertaa kommenttia kaupungilla, että ohhoh onpas sulla jo pyöreä ja iso maha! Sitten ihmetellään että laskettuun aikaan on vielä kolmisen kuukautta. Itseäni ei siis kommentit haittaa, tää pallukka on ihan jees! Kuulin kätilöopiskelija kaveriltani, että tuo mahan muoto ja koko johtuisi siitä minne päin kohtu on kallellaan. Minulla se on vissiin eteenpäin ja se tekee mahasta tällaisen muhkun. Itse olin ajatellut että onkohan se vauva jotenkin iso kun mahakin on viikkoihin nähden isohko...



Vietetään poikaystävän kanssa tuleva viikonloppuna Rukalla, ja tarkoitus olisi rentoutumisen lisäksi juhlistaa mun maanantaisia synttäreitä. Varastetaan lomapäiviä siis vähän lisää alkuviikon puolelta, joten ehtii mukavasti viettämään miniloman. Tämmönen pieni irtiotto arjesta tulee ihan tarpeeseen meille, viime aikoina kun tuntuu että töiden ja opiskelujen lisäksi on ollut jos jonkinnäköstä projektia, eikä ole kerennyt oikein kahdestaan rentoutumaan. Ohjelmaa ei ole sen kummemmin suunniteltu, mennään ihan fiiliksen mukaan.

Tällä viikolla tuli kotiin paljon ihania uusia vauvajuttuja. Sain sekä äitiyspakkauksen että ison setin vaatteita, joita tuleva mummu oli pikkuprinsessalle ostanut. Löysin myös arkistojen aarteita, joita on säilötty omilta vauva-ajoilta. Näistä kirjoittelen enemmän juttua sitten ensi viikolla, kun ehdin niitä tarkemmin tutkailemaan <3

Oikein rentoa ja ihanaa viikonloppua kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti