7. huhtikuuta 2017

Rv 37

Alle viikko enää ja meidän vauva on täysiaikainen - täydet 37 raskausviikkoa! Ollaan siis päästy jo hyvinkin turvallisille viikoille, ja vähitellen olen alkanut odottelemaan synnytystä malttamattomana.

Viime päivinä olen kärsinyt todella pahasta huimauksesta. Viikonloppuna se säikäytti jopa siinä määrin, että hakeuduin päivystykseen tarkistamaan tilanteen. Mitään hälyyttävää ei kuitenkaan löydetty, ja nyt vaan toivotaan että tämä menee ohi viimeistään lapsen synnyttyä. Toivottavasti saadaan siis syyttää tästäkin raskautta, eikä ole mistään vakavammasta kyse.

Viime viikon lopulla kävin myös Tampereella tenttimässä viimeiset tentit tälle lukukaudelle. Tuloksetkin jo sain, ja läpi meni että heilahti! No joo ei ihan. Toisessa tentissä mietin, että onkohan tästä nyt jäänyt kysymykset kokonaan pois, kunnes hoksasin, että en edes ymmärtänyt kysymyksiä kysymyksiksi...  Reissu oli todella raskas, mutta nyt jälkikäteen on sitten sitäkin parempi fiilis, kun sai hommat hoidetuksi. Voin siis hyvällä omalla tunnolla jäädä opiskelujen parista äitiyslomalle.

Opintopisteitä kertyi reilusti sen verran, mitä vuoteen tarvitsisi kertyä. Sain siis tavallaan tehtyä opintoja jo hieman varastoon. Seuraavan kerran katselen koulukirjojen suuntaan vasta kesällä, kunhan ensin ollaan saatu vauva-arki (toivottavasti) rullaamaan. Silloin olisi tarkotus tenttiä yksi psykologian kurssi, jonka tentissä kuuluisi olla istumassa lasketun ajan aikoihin. En ole menossa.

Meillä oli tällä viikolla myös neuvolalääkäri. Mitään sen suurempia synnytyksen merkkejä ei vielä ollut kuulemma havaittavissa. Olin lääkärin jälkeen melkein pettynyt, sillä olin ajatellut synnytyksen olevan ajankohtainen minä hetkenä hyvänsä. Oikeastihan kuitenkin on vain hyvä asia, että vauva pysyisi mahassa mahdollisimman lähelle laskettua aikaa. Odottavan aika on kuitenkin niiin pitkä.

Tuntemuksia on tosiaan ollut ihan kaikenlaisia. Esimerkkeinä voisin mainita mm. liitoskivut, selkäkivut, mahakivut, supistukset, turvotus, huimaus, pahoinvointi, närästys, päänsärky.... Olen varmaan siis ollut melko unelmakumppani tässä viime aikoina. Parhaani mukaan olen kuitenkin koittanut selitellä poikaystävällekin, että ei ole hänen vikansa jos olen hieman kärttyinen. Pisteet siis poikaystävälle, joka vaan kuuntelee tätä vaikerrusta lunkisti päivästä toiseen, ja muistaa vielä välillä kysyä että tarviisko vaikka hieroa hartioita? <3

Tavallaan tästä loppuajasta nauttii todella paljon, mutta samalla olen ihan malttamaton, ja tämä jatkuvasti kasvava oirevyyhti saa toivomaan pikaista synnytystä. Lisäksi minulla on jatkuvasti tunne, että pitäisi tehdä jotain järkevää ja olla hyödyksi. Saatuani opinnot pakettiin, on ollut aika rento fiilis ja tuntuu ihan hassulta että eikö minulla ole muuta tehtävää kuin odotella kotosalla ja suunnitella päivät aina päivän fiiliksen mukaan. Tästähän pitäisi siis todella nauttia, mutta yllättävän vaikeaa se näyttää olevan. Noh, tätä tunnetta ei varmaan tule sitten mahdollisen toisen lapsen kohdalla, kun on jo yksi lapsukainen kotosalla vaatimassa veronsa.

Loppuun vielä puhelimen kätköistä löytynyt kuva, joka oli siis ihan ensimmäinen mahakuva. C'mon Johanna, mikä maha?! :D Jos joskus vielä noissa mitoissa pyörin, niin tunnen varmasti olevani elämäni tikissä.


Tämä siis jostain raskausviikon 7 kieppeiltä. Olin niiin raskaana, haha.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti